Sattuipa tässä päivänä muutamana meillä töissä... Olin palvelutiskissä ja nuori nainen palautti dvd-levyjä. Hän jatkoi matkaansa katselmaan dvd-hyllyjä ja minä jäin piippaamaan hänen palautuksiaan sekä tarkastamaan palautusten kuntoa. Kuinka ollakaan, yhdestä kotelosta puuttui levy kokonaan. Kävelin tytön viereen ja kerroin havainnostani. Tyttö ei noteerannut minua millään lailla, jatkoi vain elokuvahyllyjen selaamista. Siinä sitä sitten tyhmänä tattina aloin muuttua kysymysmerkiksi. Yhtäkkiä hän varmaankin vaistosi kirjastontädin hämäännyksen ja säpsähtäen katsoi minua ja nappasi korvistaan pienet nappikuulokkeet.... Ja kuulo palasi!
Samana päivänä asiakkaana oli noin ikäiseni naisihminen ja hän oli ihan solmussa omien piuhojensa kanssa....
Tällaiseksi on maailmamme mennyt. Koko ajan pitää poppi soida pään sisällä. Eikö kukaan enää halua kuunnella luonnon ääniä tai vaikka hiljaisuutta. Eikö ainainen meteli väsytä? Olenkohan kummajainen? Reippaalle sauvakävelylenkille laitan joskus kuulokkeet korviin ja soittimeen nopeatempoista musiikkia ja voi kuinka matka joutuu!! Mutta jos päivän hälyääniraja on jo ylitetty, en ota lenkille soitinta kaveriksi. Hiljaisuus rauhoittaa.
Liikenteessä täytyy välillä olla tosi varovainen lähestyessään autolla esim. pyöräilijää, koska ennen saattoi olla melko varma, että vastapuoli kuulee hieman Nissanini lähestymisen, mutta nykyään korvissa saattaa olla jo desibelejä omasta takaa niin, että pyöräilijä luulee olevansa ihan yksinään liikenteessä - ja tekee jonkun arvaamattoman liikkeen.
VastaaPoistaRehellisyyden nimissä on kerrottava, että olin viime kesänä itse ajaa napit korvissa pyörällä auton alle. Hevi raikui, tuuli puhalsi ja vauhdin hurma valtasi niin etten huomannut punaisia liikennevaloja... Tulipahan testattua, että vihainen tööttäys kuuluu kyllä kovankin musiikin läpi :/
Edit: "hieman RÄMISEVÄN Nissanini lähestymisen".
VastaaPoistaNiinpä! Varsinkin tuolla liikenteessä olisi suotavaa kuulla ja nähdä. Minulle tosin on käynyt niin, että kävelin päin punaisia täysin kuurona ja sokeana eikä ollut edes korvalappustereoita eikä silmälappuvideoita ylläni... Olinpahan lasteni kanssa tulossa elokuvista, muistaakseni näimme Heinähatun ja Vilttitossun. Leffa teki niin suuren vaikutuksen aikuiseen ihmiseen, että todellisuuteen paluu kesti ja kesti. Onneksi ei tullut autoja, mutta polkupyörän turvaistuimessa istunut kuopus yritti turhaan herättää äitinsä huomion. Kuulin lapsen vasta siinä vaiheessa, olimme jo melkein ylittäneet tien punaisen valon loistaessa koko ajan! Hieman nolotti!
VastaaPoistaMinä en ymmärrä ollenkaan koko nappikuulokkeita. Eivätkö ne tunnu pahalta korvissa? Ja miten voi jaksaa kuunnella koko ajan musiikkia? Hiljaisuus on ihanaa, tarpeellista ja elinehto.
VastaaPoistaTuulevi: Ihanaa, että joku muukin ajattelee samoin kuin minä!
VastaaPoista