Summa summarum

Jee, tuuletus ja aallot, hurraa-huudot ja taputukset, 23 asiaa Itä-Suomen kirjastoissa kurssin tehtävät on nyt kunnialla suoritettu! Kuin raskaan kivirepun olisin harteiltani riisunut! No - ei vainenkaan, ei tuo kurssin käyminen niin rankkaa ollut. Mutta se, ettei tehtäviä ehtinyt tehdä ajoissa, aiheutti välillä paineita. Kukaan muu ei niskaan hengittänyt, mutta tekemättömät työt painoivat mieltäni eli itse loin omat paineeni.

Monta asiaa tuli opituksi. Osa opitusta tulee kuulumaan jatkossa arkipäivääni, mutta osa kyllä hautautuu aiemmin opittujen asioiden hautausmaalle. Asioita, joita ei jatkuvasti käytä, ei hetken kuluttua enää muista. Tai muistaa, muttei osaa käyttää. Kuitenkin niistäkin asioista on hyvä edes olla vähän hajulla, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tulevaisuus on nyt avoin. Mihin vie virtuaalitieni? Jatkuuko blogi ja jos jatkuu, niin missä muodossa? Tältäkö koulunsa päättävistä tuntuu? Helpottuneelta ja haikealta, iloiselta ja hämmentyneeltä. Onneksi ei tässä tarvitse ihmisistä luopua, kun ryhmämme ei koskaan päässyt kiinteäksi muovautumaan jokaisen pakertaessa oman pöytänsä ääressä kaukana toisistamme. Nekin, jotka tutuksi tulivat, säilyvät saman bittitaivaan alla. Silti on jotenkin eksynyt olo. Mutta kartta käteen ja kohti uusia haasteita! Kiitos kanssaopiskelijoille sekä vertaisohjaajillemme! Oli kiva matkata kanssanne, toivottavasti vielä jossakin tapaamme! Aurinkoista kevättä ja lämmintä kesää kaikille!

Kuvat ja salat julki - vihoviimeinen kurssitehtävä

Jostain syystä tämä kuvien jakaminen jäi pitkäksi aikaa hauduteltavaksi asiaksi. Eilen kuitenkin jo päätin, että tänään hautominen loppuu ja pähkäilyn tulos kuoriutuu näkyville.

Kuten netin maailma muutenkin, myös kuvien maailma netissä on ääretön. En millään meinannut osata valita kuvaa, jonka sieltä poimisin. Lopulta päädyin metsänhenkenä valitsemaan rauhoittavan metsäkuvan. Nauttikaa!

Kuva on Morguefile-ilmaiskuvapankista ja tuo mieleeni Samarian rotkon patikointireitin Kreetan saarella. Kuvaa saa jakaa, siirtää, levittää, muokatakin. Ainoa kielto aiheutti päänvaivaa. En ymmärtänyt lausetta "You are prohipited from using this work in a stand alone manner". Onneksi tämä oli aiheuttanut ennenaikaista harmaantumista jollekin muullekin. Kun googletin ongelmallisen sanayhdistelmän "stand alone manner", löysin siihen selventävän vastauksen .

Mietin Flickrin mahdollisuuksia kirjaston kannalta. Jos jo päivitämme kotisivuja ja jaamme kuvia myös Facebookissa, en näe syytä ladata kuvia enää Flickriin. Toisaalta kaikki positiivinen julkisuus kirjastotoiminnalle on hyvästä. Eli ehkä kuitenkin pitäisi käyttää Flickrin kuvakirjastoa paikkana, johon tallettaisi kirjaston kuvat... Mutta jos kuvissa näkyy tunnistettavasti asiakkaita, julkinen jakaminen mutkistuu taas.

Teen siis niin tai näin, aina menee väärinpäin. Nyt olen kuitenkin tehnyt kaikki kurssitehtävät ja edessä siintää... Niin mikä? Ruusuinen tulevaisuus? Kaunista ja piikikästä. Se jää nähtäväksi...

Ääntä ja hälinää sekä virtuaali- että reaalimaailmassa

No niin. Kurssimme viimeisimpiä aiheita oli Musiikkia ja muuta ääntä eli podcastit ja vodcastit. Työhön tarttuminen tällä teemalla oli sangen vastenmielistä, mutta kun vihdoin tuli toimeen tartuttua, tuli tehtäväkin lopulta kunnialla suoritettua. Syy vastenmielisyyteen on nykyajan kokoaikainen hälinä ja levottomuus, ja sulkisin mieluusti korvani kaikelta ylimääräiseltä äänisaasteelta. Jos olen kotona yksinäni, yksikään toosa tai töllötin ei pauhaa eikä korvanappikuulokkeistakaan solju musiikkia suoraan tajuntaan. Nautin hiljaisuudesta, se rauhoittaa.

Podcastit kuitenkin osoittautuivat sangen mielenkiintoisiksi. Netistä löytää näköjään mitä vain, kunhan vain osaa etsiä. Tehtävänannossa tutkittaviksi annetuista linkeistä kaksi ei toiminut (podcasthakemisto ja podOpas). Liekö vika käyttäjässä, tietokoneessa, tietoliikenneyhteyksissä, vanhentuneissa linkeissä tai muuttuneissa osoitteissa?

Yle Areenasta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Mutta vain yhden kerran olen etsinyt sieltä tiettyä ohjelmaa, mutta sitä ei valitettavasti oltu taltioitu Areenaankaan. Kuopuksen luokka oli helmikuussa laulamassa jossakin ajankohtaisohjelmassa norpan suojelun puolesta. En ehtinyt töistä kotiin ohjelmaa katsomaan ja lapsien laulua kuulemaan, enkä sitten jälkikäteenkään voinut esitystä nähdä. Areena on kuitenkin oiva kanava monelle tärkeälle asialle!

Ilta-Sanomien Blogilistaa en tainnut osata tulkita oikein, sillä en löytänyt sieltä podcasteja, pelkkiä blogeja vain.

Podcast Directory on englanninkielinen sivusto. Sen tutkimisen jätin tällä kertaa hyvin vähälle, kun näissä äidinkielellä toimitetuissakin sivustoissa sain aikaa kulumaan enemmän kuin laki sallii.

Stara.fi-sivustolle kirjoitin hakusanaksi "Rajaton", ajatellen kokeilevani, mitä mielenkiintoista mahtaisi löytyä loistavasta Lauluyhtye Rajattomasta. Hakutulokset olivat melko huvittavia; Koiran rajaton riemu tuo kyyneleet silmiin, "Katie Price ottaa rajatonta rusketusta" jne. Eli siltä sivustolta ei etsimääni Rajatonta löytynyt. Parempi onni oli Groovesharkissa, jossa lauluyhtyettä pääsi kuuntelemaan ilman kummempia kommervenkkejä. Samassa palvelussa kokeilin hakea vielä kappaletta "Mä annan sut pois" sekä laulaja Alexander Rybakia. Molemmat löytyivät ja pääsin taas valitsemaan haluaami esitysversiota. Mainio palvelu siis, jos täytyy kuunnella joku laulu tai löytää esittäjä. Parasta oli, ettei tarvinnut rekisteröityä eikä ladata mitään koneelle.

Kotona nuoriso käyttää Spotifyä päivittäin. Sinne pitää kirjautua ja ohjelma pitää ladata koneelle, joten jätän tarkemman tutustumisen myöhempään ajankohtaan. Ilmeisesti ohjelman käyttäjän pitää myös olla täysi-ikäinen, sillä muistelen, että mieheni toimi välikätenä, että esikoisen koneelle saatiin Spotify asennetuksi.

Tämänkin tehtävän myötä tulin lopputulokseen, että maailma on täynnä ajanvietettä ja viihdettä sekä viisauksia katseltavaksi ja kuunneltavaksi. Mistä vain saisi lisää aikaa? Ostaisin mielelläni jokaiseen päivään pari lisätuntia...

Juutuuppiin ja videot jakoon!

Videoiden tekemistä, lataamista YouTubeen ja linkittämistä sitten kirjaston Facebook-sivulle opeteltiin oman kirjaston koulutuspäivässä tammikuussa. Alkujärkytyksen jälkeen homma olikin hauskaa!

23 asiaa -kurssin innoittamana seikkailin nyt enemmän YouTuben ihmeellisessä maailmassa. Hain videoita hakusanalla "postcrossing" ja yllätyin suorastaan hakutulosten lukumäärästä! Suurimmaksi osaksi videoissa kerrottiin tästä harrastuksesta ja esiteltiin kortteja, joita harrastajat ovat saaneet ympäri maailmaa.

Linkitin kuitenkin blogiini pitkähkön videon, joka on tehty postcrossingin 6-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Siihen on koottu iloinen kuvakavalkadi, jossa esiintyy postcrossaajien koko kirjo.

Etsiskelin YouTubesta myös taltiointia Rantasalmen lukion musiikin ryhmän esiintymisestä Euromusassa Torniksella. Sitä ei kuitenkaan enää löytynyt. Ehkä se on jo suureksi surukseni poistettu.

YouTuben maailma on valtava ja pohjaton. Sieltä voi löytää helmiä... ja toista ääripäätä. Nykyaikaan kai kuuluu, että kaikki jaetaan. Onko se sitten hyvä? Kenpä tietää? Jonkinlaista itsesensuuria toivoisi toisinaan, mutta voihan olla, että videolla, jonka julkaisemista en ymmärrä, onkin suuri merkitys jollekin muulle.

Nykyisellään en lähtisi tekemään julkista videota kirjastostamme. Tilanne saattaa kuitenkin jo reilun vuoden päästä olla toinen... Silloinhan Savonlinna saa ylpeillä uudella pääkirjastolla. Siitä voisi esittelyvideon julkaistakin!

Iloksenne linkitän tähän vielä toisen videon YouTubesta. Tälle hauskalle pikkumiehelle kiitokset monen apean päivän piristämisestä!

Loppukirin paikka ja e-kirjat

Nyt olisi syytä kirittää itseään ja spurtata kurssin loppusuoralle täyttä vauhtia. Tarkoitus oli suorittaa loput rästitehtävät pitkien pääsiäispyhien aikana, mutta jo torstaina saapunut kutsumaton vieras (flunssa) pisti kaikki suunnitelmat uusiksi. Tauti ei edelleenkään hellitä, mutta koska kuumettakaan ei ole, olen reippaana (?) töissä.

E-kirjoihin tutustuminen on kurssimme viimeinen tehtävä (juu juu, kolme muuta odottaa tekemättöminä vuoroaan) ja hyödyllinen. Kyllä meidän kirjastoalan ihmisten pitäisi tietää sähköisestä kirjasta enemmän! Muutamaa laitetta olen joskus käsissäni pitänyt, eikä ne kännykkää tai iPadia omituisemmilta tuntuneet. Yhtään kirjaa tai mitään pitempää tekstiä en ole laitteilta lukenut.

Olen ollut kovin sähkökirjavastainen, sillä en tykkää lukea pitkää tekstiä tietokoneen ruudulta. Se väsyttää silmiä eikä lukuasentokaan ole hyvä. Mutta nyt opin, että lukulaitteiden sähköinen muste ei väsyttäisikään silmiä kuten tietokone. Ja ruudulle saa heijastuksensuojan, jolloin aurinkokaan ei haittaisi. Se kuulostaa hyvältä! Noin niinkuin matkakäyttöä ajatellen. Ja voisihan laitteelle ladata matkaa varten monen monta kirjaa! Laitteet ovat myös näppärän kokoisia ja fontin kokoa voi säätää oman maun mukaan. Helppokäyttöisyydestä voidaan olla montaa mieltä... jollekin Nokian Lumia on toiminnaltaan selkeistä selkein, joku toinen taas haluaa kännykäkseen mahdollisimman yksinkertaisen version. Opettelemalla pääsee varmasti haasteellisemmenkin ohjelmiston herraksi.. tai Metsänhengen tapauksessa rouvaksi.

Todellisuudessa en ulkomaille suuntautuvilla matkoillani ole hirmuisesti joutanut lukemaan. Ehkä kirjaston poistomyynnistä hankkimiani pokkareita yhden tai kaksi. Kirjat olen sitten surutta jättänyt jälkeeni toivoen niiden ilahduttavan myös muita matkustavaisia. Eli en ole kokenut kirjojen kuskaamista mitenkään vaivalloiseksi. Hieno, uutuuttaan kiiltelevä lukulaite sitä paitsi voisi kiinnostaa pitkäkyntisiäkin enemmän kuin vanhat pokkarini... joten aion edelleen lukea reissuillani perinteisiä paperisia kirjoja! Jos joku sattuisi kirjan luvatta lainaamaan, ei se aiheuttaisi suurtakaan harmistusta.

Sähköisen kirjan yleistyminen on hidasta. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusien kotkotusten oppiminen vie aikaa ja siihen pitää olla halua. Itselleni valkeni nyt tuota oppimateriaalia lueskellessani, että lataajalla olisi oltava käytössään tietokone, jossa on nopea nettiyhteys mielellään ihan laajakaista, että kirjan lataaminen yleensä onnistuu. Se on ehkä itsestäänselvyys, jota en vain ollut tullut ajatelleeksi. Tällaisia "hups, enpä tullut ajatelleeksi" -asioita on varmasti monta muutakin. Esim. se, että lataa tiedoston sellaisessa muodossa, että oma laite osaa sen sitten tulkita luettavaan muotoon.

Omassa kirjastossamme ei ole lukulaitteita lainattavissa, sähköisiä kirjoja meiltä kyllä voi lainata. Häpeä myöntää, etten ole kokeillut.... Kunhan laitteet vielä kehittyvät ja hinnatkin samalla halpenevat, olisi ehdottomasti meillekin lukulaitteita saatava kokoelmiin. Toivottavasti ajan kuluessa myös erilaisiin formaatteihin saadaan jotain tolkkua ja yhteneväisyyttä.

Serkullani on ulkomaalainen vaimo, joka onnellisena kertoi ostaneensa lukulaitteen, jossa on 300 kirjaa hänen omalla äidinkielellään. Silloin ensimmäisen kerran havahduin sähkökirjan kätevyyteen. Jos jostain syystä joutuisin oleskelemaan kuukausikaupalla tai jopa loppuelämäni (Luoja minua siltä varjelkoon!) vieraassa maassa ja pelkää vierasta kieltä ja puhetta ympärilläni, rakastaisin pientä lukulaitettani, joka voisi viedä minut takaisin omieni pariin sanojen voimalla.

Sähköinen kirja on varmasti tulevaisuutta. Lukion ensimmäisellä luokalla opiskelevalle lapselleni olisin mielihyvin hankkinut osan oppikirjoista sähköisenä, jos se olisi ollut mahdollista ja jos hinta olisi kilpailukykyinen. Netistä voi jo ladata satoja klassikkokirjoja maksutta ja kirjastoistakin voi lainata etenkin opiskelumateriaalia. Siinä vaiheessa, kun myös uutuudet ovat kohtuuhintaisia ja helposti ladattavissa, e-kirjan kukoistuskausi alkanee.

PS: Pitikin vielä mainitsemani, että opiskelumateriaalissamme oli linkki http://www.sahkokirja.fi/ -sivustolle. Näinkin teknisten laitteden kehitys lienee kohtalaisen nopeaa ja noita sivuja on päivitetty viimeiksi vuonna 2010. Eli ei ehkä enää ihan ajantasaista informaatiota...?

Peliriippuvainen?

Nyt skippaan ohi parin odottavan, rästiin jääneen kurssitehtävän ja kirjoittelen heti tämän viikon toimeksiannosta eli nettipelaamisesta. Tätä kun ei tarvitse haudutella ja pohdiskella, vaan heti irtoaa kommenttia... :)

Ensin on tosin todettava, että on tämä ihan mahdotonta! Siis ei blogiin kirjoittaminen eikä kurssin käyminen vaan tämä oma sivuraiteille suistuminen! Nimittäin aina kun bloggerin avaa, ensin pitää lukea kurssikavereiden (ja muiden mielenkiintoisten bloggaajien) uudet kirjalliset tuotokset, joten varsinaisen tehtävän kimppuun käyminen ei ala heti - vaan vasta viidestoista päivä!

Mutta asiasta toiseen ja pääasiaan eli pelaamiseen netissä. Heh, tämä on sellainen asia, että olisin kuvitellut aikaisemmin, ettei ole lainkaan minun juttuni. Nyt on kuitenkin tunnustettava, että koneella pelaaminen on yllättävän hauskaa! Mies pelasi ensin ja minä olen siinä vanavedessä päässyt kokeilemaan samaa ajanvietettä. Olen pelannut mm. pasianssia (myös Mahjong-versiota), miinaharavaa, tetristä, Älypäätä (kirjallisuustietovisa on oikein hyödyllinen!), ja Pelikoneen Bubble Shooteria. Varsinkin viimeiksi mainittu on ärsyttävän koukuttava ja sitä pelatessa ajantaju himmenee, kun aina vain on yritettävä lyödä aikaisempi ennätys. Sen pelaaminen on todellista aivot narikkaan -rentoutusta.

Jos ei naisihmisellä muuta tekemistä olisi, aika kyllä kuluisi rattoisasti nettipelejä pelaillen ja samalla voisi kuunnella vaikka musiikkia netistä tai äänikirjoja. Mutta koska aika on rajallinen luonnonvara, en onneksi ole voinut juurtua tietokoneen ääreen pelaamaan. Nykyisin en edes avaa pelejä, sillä vaikka kuvittelisin vain "pelaavani yhden pelin", huomaisin pian istuneeni koneen äärellä kaiken joutoajan ja ruoka olisi tekemättä, pyykit pesemättä, koti imuroimatta, ystävälle soittamatta, lempisarja katsomatta, uutuuskirja lukematta, lasten läksyt tarkastamatta, lenkillä käymättä, töihin lähtemättä...

Facebookin FarmVilleä en ole edes käynyt katsastamassa. En halua jäädä sen orjaksi. Muutenkin yritän pysytellä peleistä erossa, sillä itseni tuntien voisin hyvinkin joutua niiden taikavoiman lumoamaksi. Mihinkään peliin en ole kirjautunut tai luonut tunnuksia, vaan olen pelaillut anonyyminä. Jotenkin kirjautuminen tuntuisi tiukemmalta sitoutumiselta, jota siis yritän karttaa.

Onko näistä peleistä hyötyä tai iloa? Kyllä varmaan. Iloa ainakin, sillä pelatessa muut murheet unohtuvat ja aika rientää. Pelistä riippuen pelaaminen voi olla myös opettavaista. Esim. Älypään kirjallisuusvisassa oppii pakosti uusia asioita, sillä vaikka on alan ammattilainen, kaikkea ei voi, eikä onneksi tarvitsekaan, tietää. Ilo voi kyllä muuttua murheeksikin, jos peleille antaa pikkusormen asemasta koko käden. Siis vakaata harkintaa käyttäen ja vastuullista aikuisuutta muistaen peleistä voi ilomielin silloin tällöin ottaa kaiken huvin irti.

Creative commons - oikeuksia tekijälle

Hui kamala, mikä tehtävä! Varsinkin kun ensin seikkailin vain englanninkielisillä asiaa selventävillä sivuilla, jouduin ihan hukkaan ja paniikkiin. Olin luullut osaavani englantia edes vähän - ja huomasin että virallisempi puoli tuosta kielestä on ihan hakusessa. Painajaisuniin saakka tuli lause " You are prohipited from using this work in a stand alone manner". Ei selvinnyt lauseen suomenkielinen vastine omalla englannin taidolla, ei sanakirjan avulla ja google-kääntäjän kanssa mentiin vielä tiukemmin metsään.

Tänään ajattelin ottaa taas härkää sarvista ja hoitaa homman kotiin. Ja kappas... meillähän oli tehtävänannossa annettu hyvä linkki myös suomenkielisille Creative Commons Suomi -sivuille. Ehkä pitäisi lukea ohje loppuun, ennen kuin käy toimeen... ;) Sieltä löysin seikkaperäiset ohjeet ja onnistuin myös linkittämään blogiini oman lisenssin. Tuli ihan mieleen se muinoinen Brion mainos: "Lapsen ilo onnistua", sillä siltä minusta tuntui!

Vähän niinkuin niuhotin, mutta laitoin aika tiukat ehdot. Kuviani ja tekstiäni saa käyttää, kunhan kertoo kuka on alkuperäinen tekijä, mutta ei sittenkään kaupallisessa tarkoituksessa. Lähinnä olen mustasukkainen noista muutamista kuvista, jotka olen blogiini liittänyt. Näitä höpinöitäni nyt ei kukaan halua jakaa tai kopioida.

Huh. Sainpa taas yhden rästitehtävän pois päiväjärjestyksestä! Nyt niitä olisi enää kolme...