maanantai 12. syyskuuta 2011

Korkean kynnyksen takana

Tällä viikolla minusta pitäisi sitten sukeutua näppärä pikaviestinten käyttäjä. Koko viikonlopun olen koettanut asiaa haudutella. Silti hirvittää, sillä teen kai taas päässäni kärpäsestä härkäsen, kun mietin liikaa...

Sosiaalisessa mediassa vastavuoroisuus on ensiarvoisen tärkeää. Blogia kirjoitetaan ja toivotaan runsain määrin innokkaita lukijoita, jotka kommentoivat nokkelasti ja vievät ajatusta eteenpäin. Face on vanha tuttavuus, mutta ei sielläkään viitsisi roikkua, ellei joku tuttu kirjoittaisi mielenkiintoisia tilapäivityksiä tai kommentoisi osuvasti omiani. Siksi tuntuu, että näissä pikaviestimissä tulen törmäämään vuoren korkuiseen hiljaisuuteen - kenen kanssa minä tuolla bittiavaruudessa oikein keskustelen?

Tarkoitus on kai, että me kurssilaiset keskenämme chattailemme... mutta millä ihmeen ajalla? Riittääkö puheenaiheita? (Tosin se lienee turha murhe, kai kaikki kirjastolaiset keksivät keskenään loputtomasti juttua, vertailtavaa ja ihmeteltävää tai ihan vain arkipäivän tapahtumia...)

Kerään vielä rohkeutta ennen tunnusten luomista. Lapsi ainakin sanoi, että facen chatti on ihan kökkö verrattuna meseen, joten on se kai reippaasti heittäydyttävä mese-virran vietäväksi... Tulette kuulemaan (lukemaan) kommentit kokemuksista, kunhan olen onnistunut kömpimään kynnyksen toiselle puolelle...

1 kommentti:

  1. Joo, Facen chat on kyllä aika kenkkumainen ja tuulellakäyvä Meseen verrattuna. Mutta itselläni ainakin kävi niin, että aikanaan kun niitä Face tunnareita luotiin, niin kaikki kaverit siirtyi sinne roikkumaan ja harva enää pitää Meseä auki. Siksikin poistin omat Mese tunnarit tuossa vähän aikaa sitten.

    Jos juttuseuran puute vaivaa Mesessä niin käypä pyörähtämässä esim. Suomi24 sivuston chateissa. Siellä on paljon eri huoneita joista voi valita mieleisensä eikä sivustolle tarvitse erikseen rekisteröityä vaan voi kirjautua vierailija tunnareilla. Pikaviestintää se on sekin, tuntemattomien kanssa vain ;)

    VastaaPoista