Satulinnan saleissa

Savonlinnan kaupunginkirjaston jokasyksyinen lastentapahtuma järjestettiin tänä syksynä lauantaina 15.10. teemalla Satulinnan saleissa. Ajatuksena oli järjestää ihan linnan juhlat, mutta tapahtuman nimeksi piti kuitenkin keksiä jotain luovempaa, koska linnan juhlista tulee ihan liiaksi mieleen itsenäisyyspäivän juhlallisuudet presidentin linnassa.

Henklökunta aloitti päivän jo ennen seitsemää. Pitihän tavallisesta, arkisesta kirjastostamme pykätä muutamassa tunnissa satulinna. Hyvän etukäteisvalmiselun ansiosta kaikki olikin valmista, kun linnan laskusilta avattiin kymmeneltä. Ensimmäiset pienet juhlavieraat saapuivatkin saman tien. Tunnistettavia kuvia pienistä juhlijoista ei valitettavasti ole tuossa kuvakavalkadissa, sillä en tullut pyytäneeksi vanhemmilta lupaa kuvien julkaisemiseen. :( Kuvasin tosin muutamia loisto-otoksia joistakin lapsista, joten oikeasti harmittaa, etten voi niitä iloksenne julkaista. Kuvat muuten saa isommaksi klikkaamalla niitä.

Kirjastonväen lisäksi linnan henkilökuntana hääräsi OKL:n opiskelijoita opettajansa Titta Kettukankaan johdolla. Opiskelijat olivat tänä vuonna isossa roolissa ja vastasivat lähes kaikesta näytelmistä askartelujen ohjaamiseen. Kirjastonhoitajamme Johanna toimi yleisenä päällekatsojana ja puuhasi aina siellä missä tarvittiin. Maija huolehti kanssani herkkupöydästä. Normaaleista kirjastopalveluista vastasivat Pirkko neuvonnassa ja Tarja sekä Katri lainauksen ja palautuksen puolella.

Kirjaston oviaukko oli "muurattu" linnanmuuriksi ja ensimmäisenä muurin jälkeen salissa oli esillä upea OKL:n opiskelijoiden tekemä prinsessamekko, johon voi kiivetä sisään vaikka kuvattavaksi. Alimmaisessa kuvassa puvun sisällä prinsessana poseeraa harjoittelijamme Katri. Puvusta oikealla oli linnan sokkelo, jonka läpi kuljettuaan pääsi metsästämään lohikäärmettä. Sokkelossa piti ensimmäisenä laskea liukumäkeä linnan saleihin. (Oikeasti silloin oltiin kirjastosalin montussa.). Montusta kiivettiin kurkistamaan linnan tornista, josta voi tähyillä, että näkyykö sitä lohikäärmettä jossakin. Ennen kuin linnasta pääsi pois, piti kaivella kenkäkasasta esille prinsessan kenkä ja istuen tunnustella, onko patjan alla jossakin herne (tai oikeastaan superpallo). Linnan ulkopuolella piti kulkea pitkospuuta pitkin konttaamaan läpi synkeän luolan. Luolan jälkeen lopulta pääsi metsästämään lohikäärmettä heittelemällä sitä hernepusseilla. Kun sokkelosta oli selvinnyt, sai kirjoitta nimensä sokkelojulisteeseen.

Käsikirjastossa oli askartelupiste ja siellä syntyi lukematon määrä kruunuja ja ritareiden kilpiä. Nuortenosastolla sai osallistua tietokilpailuun, jonka palkinnot arvotaan myöhemmin. 4. kuva on tietokilpailusta, uskaltauduin laittamaan kuvan mukaan tänne, sillä lapset eivät mielestäni ole tunnistettavissa. Nuortenosastolla oli myös pukeutumispiste, jossa voi sonnustautua ritariksi tai prinsessaksi. Pukuja, kenkiä, hattuja, huiveja, koruja ja keppihevosia haalittiin vaikka mistä... Ja tietenkin paikalle oli raahattu iso peili, josta voi ihailla itseään ja hienoa asuaan.

Kasvomaalauspisteessä moni sai poskeensa perhosen, kruunun, sammakon... Joillakin näytti olevan maalaus molemmissa poskissa ja vielä kämmenselissäkin. Lastenosastolle virittelimme harsokatoksen kuninkaallisen tuolin ympärille. Se olikin mieleinen lukupaikka joillekin pikkuvieraille.

Akvaariossa oli koko päivän erilaisia esityksiä. Linnateatteri esitti kolme pientä näytelmää ja väliaikona oli tarjolla esityksiä vauva- ja taaperoyleisölle tai laululeikkejä.

Aiheeseen sopivia kuva- ja satukirjoja oli etsitty esille kirjalaareista ja -hyllyistä. 

Kaiken puuhailun lomassa tuli helposti nälkä tai jano, ja siihen vaivaan tarjosi helpotusta linnan pitopöytä. Koska juhlat nyhjätään aina tyhjästä, päätimme tänä vuonna kokeilla nyyttäreitä. Varasimme tarjolle talon puolesta popcorneja ja tuulihattuja, työntekijät toivat mehua, kakkua, keksejä ja suukkoja tarjolle, että pöytä saatiin houkuttelevan näköiseksi heti alkuunkin. Hieman jännitimme, kuinka tällainen nyyttikestitarjoilu onnistuu, mutta huoli oli tasan turha! Heti juhlan alettua pöydälle alkoi virrata keksejä, naksuja, namuja, hedelmiä ja muuta pientä naposteltavaa. Nyytin tuojat olivat osanneet ajatella luovasti ja pöydällä oli takuulla tarjolla jokaiselle jotakin! Hyvin herkut myös tekivät kauppansa!

Yleisö tuntui viihtyvän mainiosti ja saimme paljon kiitosta. Se tuntui tietenkin mukavalta. Itse olin niin flunssainen, että se voi osan ilosta. Lääkityksen avulla nuha pysyi kurissa ja nainen pystyssä, mutta terveenä olisin jaksanut paljon enemmän jutustella lasten kanssa ja valokuvata ympäri salia. Nyt iso osa energiasta meni ihan vain pystyssä pysymiseen. Nuha tekee olosta niin tukkoisen ja päästä pöpperöisen, ettei ajatuskaan oikein kulje.

Hassuinta päivässä oli joidenkin "tavallisten asiakkaiden" ilmeet, kun he tulivat sisään ja saivat jo ovella kuninkaalliset tervetulotoivotukset. Jos ei ollut etukäteen huomannut, että meillä on teemapäivä, meno kirjastossa takuulla yllätti!

Juhlissa on aina etukäteen hirmuinen valmisteleminen ja miettiminen. Sen sata asiaa pitää ottaa huomioon ja ajatella ja varmistaa ja soitella ja kysellä. Pitää tehdä varmistuksen varmistuksia. Rekvisiittaa, astioita ja muita tavaroita raahaa yksi jos toinen kotoaan lainaksi. Touhun mielekkyys tuntuu kyseenalaiselta. Mutta kun kaikki on onnellisesti ohi ja homma toiminut, se hyvä mieli joka valtaa pään, korvaa kaiken aikaisemman ja sitä alkaa jo miettiä seuraavaa vuotta...