Juutuuppiin ja videot jakoon!

Videoiden tekemistä, lataamista YouTubeen ja linkittämistä sitten kirjaston Facebook-sivulle opeteltiin oman kirjaston koulutuspäivässä tammikuussa. Alkujärkytyksen jälkeen homma olikin hauskaa!

23 asiaa -kurssin innoittamana seikkailin nyt enemmän YouTuben ihmeellisessä maailmassa. Hain videoita hakusanalla "postcrossing" ja yllätyin suorastaan hakutulosten lukumäärästä! Suurimmaksi osaksi videoissa kerrottiin tästä harrastuksesta ja esiteltiin kortteja, joita harrastajat ovat saaneet ympäri maailmaa.

Linkitin kuitenkin blogiini pitkähkön videon, joka on tehty postcrossingin 6-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Siihen on koottu iloinen kuvakavalkadi, jossa esiintyy postcrossaajien koko kirjo.

Etsiskelin YouTubesta myös taltiointia Rantasalmen lukion musiikin ryhmän esiintymisestä Euromusassa Torniksella. Sitä ei kuitenkaan enää löytynyt. Ehkä se on jo suureksi surukseni poistettu.

YouTuben maailma on valtava ja pohjaton. Sieltä voi löytää helmiä... ja toista ääripäätä. Nykyaikaan kai kuuluu, että kaikki jaetaan. Onko se sitten hyvä? Kenpä tietää? Jonkinlaista itsesensuuria toivoisi toisinaan, mutta voihan olla, että videolla, jonka julkaisemista en ymmärrä, onkin suuri merkitys jollekin muulle.

Nykyisellään en lähtisi tekemään julkista videota kirjastostamme. Tilanne saattaa kuitenkin jo reilun vuoden päästä olla toinen... Silloinhan Savonlinna saa ylpeillä uudella pääkirjastolla. Siitä voisi esittelyvideon julkaistakin!

Iloksenne linkitän tähän vielä toisen videon YouTubesta. Tälle hauskalle pikkumiehelle kiitokset monen apean päivän piristämisestä!

Käsittelyssä kuvankäsittely

Tämä on yksi niistä harvoista kurssimme aiheista, jota on jo tullut aiemminkin harrastettua. Erinäisiä ohjelmiakin olen kokeillut, mm. Picasaa, töissä Microsof officen ohjelmaa sekä joitakin muita, joita aktiivinen nuoriso on kotikoneellemme asentanut. Näkyy siellä olevan myös tuo Gimp, mutta en ole sen kotkotuksiin vielä perehtynyt.

Picassaan olen scannanut osan postikorttikokoelmastani. Syy siihen on se, että muut postcrossingin harrastajat voivat sieltä käydä katsomassa, millaisia kortteja minulla jo on, jolloin tuplakappaleiden mahdollisuus pienenee. Picasankin tila on maksuttomana rajallinen, joten minulla on jo melkein koko tila käytössä, vaikka kokoelmasta puuttuu vielä uudempia keräyskohteita. Pohdinnassa onkin liittyminen joko Google+ -palveluun, jolloin tallennustilaa saisi lisää tai sitten kokoelman osan siirtäminen esim. Flickriin.

Mestari en kuvankäsittelyssä ole, mutta saan poistettua punaiset silmät, suoristettua kuvaa, rajattua, leikattua, muutettua sävyä jne. Osasin myös kääntää kuvan peilikuvaksi, että sen sai kopioitua erikoispaperille, josta kuva sitten silitettiin paitaan tai kassiin. Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Kuvankäsittelyohjelmiin tutustumisen jälkeen voisi todeta, että kenestä tahansa saadaa mestarikuvaaja, kunhan kuvaa tarpeeksi muokataan. Enkä enää usko yhteenkään valokuvaan! Niinhän se Ruotsin kuningaskin oli käynyt kyseenalaisilla retkillä ja todisteena oli ihan valokuva. joka myöhemmin todettiin väärennökseksi. Ja meillä täällä asiakas esitteli valokuvaa, jossa pilvisellä taivaalla oli selvästi enkeli! Vanhaa viisautta voisi nykyään käyttää muodossa "Yksi kuva valehtelee enemmän kuin sata sanaa."

Wikistä vikisisin

Kun lopetin vikinän ajanpuutteesta ja tartuin Wikipediaa niskasta, alkaa tämänkin viikkotehtävän vikittely päätyä johonkin lopputulokseen. (Mie vien ja Wiki vaan vikisee... :))

Vaatisi melkomoista ronskiutta, rohkeutta ja itseluottamusta lähteä kirjoittamaan Wikipediaan artikkelia. Ei miusta sellaseen... Mutta mielelläni ja sormella osoitellen voin kyllä ronkkia toisten tekeleitä... :)

Otin suurennuslasin alle kaksikin asiaa. Jotenkin tuo postcrossing on pulpahdellut pintaan ennenkin näissä bloggauksissani ja - kappas vaan - samalla kaavalla mennään jälleen! Suomenkielisestä Wikipediasta löytyy lyhyehkö kuvaus asiasta. Periaatteessa siihen on kyllä tiivistetty kaikki oleellinen, mutta yhden virheen löysin, vaikken niitä oikeasti hakemalla hakenutkaan. Koska itse olen asianharrastaja, sen kummemmin viitteitä tutkimatta voisin todeta artikkelin melko luotettavaksi. Mutta jos en tuntisi postcrossingia entuudestaan, ei artikkelin lähdeluettelo vakuuttaisi. Lähdeluettelossa on vain linkit postcrossingin tilastosivuihin ja tilastoja tutkimalla huomaa, että tieto vanhenee todella nopeasti. Artikkelissa mainitut käyttäjäluvut ovat jo auttamattomasti vanhentuneet!

Historiasivulta löytyy pilvin pimein päivityksiä. Päivittäjiä on ollut useita ja osa aikaisemmista artikkeleista on ollut kattavampia ja niissä on kerrottu postcrossingista laajemmin. Miksi artikkelia sitten on muokattu suppeammaksi, sitä voi vain arvailla. Suurin osa päivityksistä on ollut lukujen tarkistuksia tai esim. Hollanti on muokattu Alankomaiksi.

Keskustelua aihe ei ole liiemmin herättänyt. Suomenkielistä artikkelia on kommentoinut kaksi ihmistä ja hekin ovat vain raportoineet havaitsemistaan virheistä.

Englanninkielisen version artikkeli on jonkin verran laajempi, kuten olettaa sopiikin. Myös siellä on pitkälti artikkelin historiaa, mutta en käynyt enää vertailemaan tehtyjä muutoksia. Englanninkielinen artikkeli ei ole herättänyt senkään vertaa inohimoja kuin suomalainen serkkunsa, komentteja löytyy kokonaista yksi kappale!

Lupasin tiirata suurennuslasilla toisenkin artikkelin ja otin kohteeksi irlantilaisen kirjailijan John Boyne. Muutama vuosi sitten häneltä suomennettiin kirja Poika raidallisessa pyjamassa ja työkaverini suosituksesta luin sen... Vaikuttavaa! Nyt yöpöydälläni odottavat herran tänä syksynä ilmestyneet suomennokset Tarkoin vartioitu talo sekä Nooa Niemennokka karkaa kotoa. Ja on vielä hehkutettava sitäkin, että tapasin kirjailijan henkilökohtaisesti viime lauantaina Helsingin kirjamessuilla ja sain häneltä parin minuutin ajan jakamatonta huomiota! :)

Mutta siis asiaan! Suomalainen Wikipedia tarjoaa vain tynkäartikkelin ja todella epäedullisen valokuvan kirjailijasta. Artikkelin historia on lyhyt eikä kirjoittajia ole kuin muutama. Viimeisin muokkaus on tehty 12.11.2010. Kummastelen, ettei edes Boynen suomalainen kustantaja Bazar ole pitänyt huolta asiallisen tiedon saattamisesta verkkotietosanakirjaan. Ehkä kustantamon sivuilta löytyisi tietoa... täytyypä käydä jossain vaiheessa tekemässä tutkimusretki. (Ainoa lähdelinkki Wikipedian sivuilla on Bazarin sivuille eikä sekään linkki toimi. Ei anna hyvää kuvaa eikä vakuuta!)

Luonnollisesti englannin kielisestä Wikipediasta löytyy kattavampi artikkeli. Sitä on ollut tekemässä useampi kirjoittaja ja korjauksia/muutoksia on tehty useita. Lähdeviittauksia on useita. Hämmästyin kuitenkin siitä, kuinka tiiviisti ydinasiat oli saatu esitetyksi. Artikkeli on lyhyehkö, mutta sisältänee kaiken oleellisen. Sieltä löytyy kirjailijan tuotanto sekä hänen voittamansa palkinnot, joita on kunnioitettava määrä. Sivulla on myös linkki kirjailijan kotisivulle.

Keskustelua John Boyne ei ole liiemmälti herättänyt Wikipediassa sen kummemmin Suomessa kun muuallakaan. Tai.. en ihan ymmärtänyt englanninkielisillä sivuilla, että olivatko kommentit ylläpitäjän yleisiä ohjeita vai oliko joku oikeasti kommentoinutkin. Ja ei tarvitse ehdottaa englannin kurssille menemistä, käyn siellä jo!

Nyt pistän Wikipedian kannet kiinni ja kohta pinkaisen viikonlopun viettoon. Hyvää pyhäinmiesten päivää meille kaikille!

Rästitehtävä suoritettu!

Huh, sainpahan vihdoin hoidetuksi vanhan kurssitehtäväni loppuun. Kävin tutustumassa Mietistin mietteisiin ja esiteltyyn verkkoyhteisöön Käspaikka. Jos oli omakin tutustumiskohteeni Postcrossingin Suomi-yhteisö koukuttava, sitä samaa voi hyvällä syyllä sanoa tästäkin! Käspaikan etusivu oli  toki huomattavasti selkeämpi ja informatiivisempi kuin postcrossingin. Postcrossingissa tietoa joutuu kaivamaan viestiketjuista, joten uudelle jäsenelle riittää haastetta. Käspaikan etusivulta taas aukeaa monta uutta ja mielenkiintoista maailmaa selkeästi jäsenneltynä. Molemmat aiheet liippaavat läheltä omia harrastuksiani, joten kiinnostavatkin kovasti.

Viime aikojen käsityöprojektini ovat olleet huovutusta, virkkaamista ja betonitöitä. Niinpä Käspaikassa ensimmäiseksi klikkailin auki huovutus- ja virkkausohjeita. Kas kummaa, kuinka hauskasti sattuikaan; kolme ensimmäistä ohjetta sattuivat olemaan tuttujen käsityönopettajien ohjeita! Eikä tuttavapiiriini tosiaankaan kuulu lukematonta määrää käsityönopettajia!

Mietisti on omassa blogissaan esitellyt Käspaikan niin hienosti, etten sitä tässä sen enempää käsittele. Totean vain, että jos jossain näperryksissäni joudun solmuun tai sotkuun, ratkaisu ongelmaan voi hyvinkin löytyä Käspaikasta.

Kuten Mietisti sanoi, Käspaikan tietoa pursuavilta sivuilta iskee helposti ähky. Vinkkejä, opastusta yms. on tarjolla todella paljon ja sivustolla vierähtäisi kevyesti tunti jos toinenkin. "Oman" verkkoyhteisöni kanssa jo kävi niin, että se addiktoi pahasti ja olen viime aikoina viettänyt siellä kaiken liikenevän vapaa-aikani. En uskaltanut ottaa sitä riskiä tämän käsityöyhteisön kanssa vaan poistuin paikalta takavasemmalle hissun kissun. Mutta varmaankin palailen sivuille joskus, kun aika antaa paremmin myöten.

Postikortin siivellä maailman ympäri

Huh, jopa oli aikaa vievä tuo viime viikon kurssitehtävä! Sujuvasti sain kaksi viikkoa menemään, ennen kuin  voin edes kuvitella kirjoittavani tätä blogiraporttia... Ensin en ollut tyytyväinen yhteenkään potentiaaliseen verkkoyhteisövaihtoehtoon ja kun lopulta valitsin yhteisön, siihen tutustuminen vei paljon aikaa... siksi että suurin osa asoista piti selvittää lukemalla pitkiä viestiketjuja. Tosin kirjautumisen jälkeen sain kullanarvoisia vastauksia "vanhoilta" jäseniltä. Lämmin kiitos kaikille heille!

Olen totaalisen hurahtanut postcrossaukseen, siis postikorttivaihtoon ventovieraiden kanssa ympäri maailmaa. Olen lähetellyt kortteja pian kolme vuotta. Käsieni kautta on maailmalle lähtenyt lähes 1400 korttia ja miltei yhtä paljon kortteja olen vastaanottanut, hyvinkin eksoottisista paikoista, esim. Vietnamista, Venezuelasta ja Kazakstanista. Tämän harrastuksen myötä olen huomannut, että Suomessa julkaistaan valtavasti upeita postimerkkejä ja meillä on mahtavat valikoimat hienoja postikortteja. Niitä on ilo lähetellä maailmalle!

Homma toimii niin, että ensin rekisteröidytään täällä ja sen jälkeen voidaan pyytää ensimmäinen osoite, johon kortti lähetetään. Korttiin kirjoitetaan ID eli tunnistenumero, jonka vastaanottaja kirjaa postcrossingin sivulle kortin saatuaan. Sen jälkeen oma osoite arvotaan jollekin postcrossaajalle jossakin maailmalla. Touhu on erittäin koukuttavaa!

23 asiaa -kurssitehtävän innoittamana kirjauduin nyt myös Postcrossingin foorumille. Siellä postikorttien lähettämisestä ja saamisesta innostuneet ihmiset ovat jalostaneet harrastuksestaan taidetta. Postcrossingin virallinen kieli on englanti ja kansainvälisellä foorumilla taitaa olla eniten viestiketjujakin. Eri mailla voi myös olla omat fooruminsa ja tutustuinkin ajanpuutteen vuoksi lähinnä Suomi-foorumiin, jota ymmärtää ihan omalla äidinkielellä.

Foorumilla toimitaan nimimerkkien takana, mutta vaikuttaa siltä, että aktiivisimmat jäsenet ovat tutustuneet muutenkin. Postcrossaajat on hyvin kirjava joukko erilaisia ihmisiä. Kaikki ovat samanarvoisia katsomatta ikään, rotuun, ihonväriin, uskontoon tai poliittiseen kantaan. Uskaltaisin väittääkin, että tämä harrastus on omiaan opettamaan meille kaikille suvaitsevaisuutta ja samalla siinä oppii kuin huomaamattaan maantietoa, uusia asioita maailmalta ja englannin kielen taitokin kohenee hauskalla tavalla. Postcrossing foorumin säännöissä korostetaan erityisesti sitä, että foorumilla täytyy käyttäytyä fiksusti, kohteliaasti ja ystävällisesti ja kaikenlainen rasistisuus, säädyttömyys, sivistymättömyys tai vihamielisyys aiheuttaa porttikiellon foorumille. Mielestäni tämä onkin yksi tämän yhteisön suurista plussista; ei tarvise pelätä asiattomia kommentteja omiin kysymyksiinsä tai muihin juttuhinsa.

Foorumilla käydään keskusteluja ja pelataan erilaisia postikorttipelejä (mm. tagit eli hipat, RR:t, lotteryt). Näissä peleissä on mahdollista saada itselleen kirjoitettuna ja postimerkillä varustettuna omia korttisuosikkeja. Itseäni houkuttelevat ehkä eniten miitit, eli postcrossaajien omat tapaamiset. Niitä on näköjään järjestetty suhteellisen usein eri puolella Suomea, mutta myös kansainvälisiin miitteihin voi osallistua, jos sattuu olemaan matkalla siellä, missä miitti on.

Mikä on mielestäni parasta? No, varmaankin se, että foorumilla olevat ihmiset ymmärtävät innostuksesi uusista hienoista postikorteista tai halusta kerätä jotain tiettyä teemaa tms., osaavat neuvoa uusia korttien ostopaikkoja ja jakavat auliisti muutakin tietoa. Näköjään ainakin postin toiminta ja postimaksut ovat kirvoittaneet viestiketjuja... Samanmielisten kanssa on helppo vaihtaa ajatuksia ja saada neuvoja. Nyt kun olen foorumin löytänyt, aion siellä pysyäkin!!

Voi ei. Tämä sepustus olikin vasta puolet kurssitehtävästä! Näköjään pitää vielä tutustua johonkin kurssitoverin esittelemään yhteisöön. Huoh. En jaksa enää tänään. Pitänee siis palata asiaan tuonnempana!

Keskustelua keskustelusta

Metsänhenki on seikkaillut koko viikonlopun metsässä, vaikka alunperin tarkoitus oli hoitaa kurssitehtävä kunnialla kotiin ja vielä leipoakin. Sää oli vuodenaikaan nähden niin upea, ettei minua saanut pysymään sisätiloissa. Sääli, sillä nyt on monta velvollisuutta hoitamatta. Toisaalta mieltä lämmittää mukava sienisaalis, sekä karpalot ja puolukat, joita myös keräsin.

Tämän viikon kurssitehtävä olisi vaatinut enemmän aikaa, kuin kohtuudella pystyin sitä varten järjestämään. Erilaiset keskustelupalstat ja niihin tutustuminen ei käy käden käänteessä, joten kirjoittelen tätä "raporttia" vähän mutulla... Tokihan olen jo aikaisemminkin törmännyt erilaisiin keskustelufoorumeihin, mm. aikoinaan kun olin innostunut huuto.netistä, kurkkailin sen keskusteluja silloin tällöin. Postcrossingia harrastan vieläkin, mutten sen foorumilla ole koskaan osallistunut keskuteluihin, vaikka olen uteliaana niitä lueskellut. Eipä ole tullut vastaan sellaista keskustelua, johon olisin tuntenut tarvetta sanoa painavaa sanaa... tai mitään sanaa - kaikki keskusteluthan eivät ole tarkoitettukaan asiallisiksi, vaan läpän heitto voi olla päätarkoitus myös.

Toinen lapsistani kärsii sietämättömistä korvakivuista lentomatkoilla, joten nyt kurssin innoittaman etsiskelin keskusteluja hakusanoilla "korvakipu lennoilla". Löysin monta keskustelua, joissa asiaa puitiin. Suurin osa kommenteista oli asiallisia ja kokeilemme varmaankin ainakin apteekista saatavia EarPlanes paineentasauskorvatulppia seuraavalla kerralla. En kuitenkaan kokenut tarvetta osallistua keskusteluun, sillä en olisi osannut antaa mitään vihjeitä kenellekään.

Kun oikein muistelin menneitä, tuli mieleeni, että joskus kivikaudella osallistuin Meidän perhe -lehden foorumilla joihinkin keskusteluihin. Mutta siellä oli silloin vähän sama ongelma kuin nyt olin huomaavinani monissa viestiketjuissa - vastauksia sai odottaa tuskastuttavan kauan. 

Kirjastot.fi on ennestään tuttu juttu, vaikken senkään keskusteluihin ole osallistunut, enkä osallistunut nytkään. Keskustelu esim. lukukokemusten keskustelufoorumilla ei näytä erityisen vilkkaalta... kommentteja on napsahdellut harvakseltaan... moinen keskustelutyyli ei sopisi minulle, haluan vastauksen pian, mieluiten heti. :) Lasten- ja nuorten kirjastotyön keskustelufoorumi kiinnostaisi eniten, mutta sielläkin viimeisin kommentti on tullut lähes vuosi sitten! Kirjasto-kaapelin osallistujat ovat aktiivisempia, siellä sentään voidaan puhua jo keskustelusta, kun kommentteja saattaa saada jo samana päivänä.

Fantasiakirjallisuuden maailma Pottereita lukuunottamatta ei ole auennut minulle. Siksipä Risingshadow.net ei tarjonnut mitään mielenkiintoista. Aktiivisia kirjoittajia siellä kuitenkin näytti olevan ja keskusteluja oli joka lähtöön, asiallista ja hömpempää. Jäin esimerkiksi ihmettelemään keskusteluketjua Satuta/paranna: Muumit,  jossa sai pisteyttää suosikkihahmoaan ja antaa miinuksia inhokkihahmolle. En oikein käsittänyt jutun tarkoitusta, mutta ehkä se johtuukin fantasiakokemattomuudestani.

Kiiltomat.net oli Risingshadown jälkeen piristävän raikas ja selkeä ulkonäöltään. Mutta oliko tämäkin keskustelufoorumi? Missä ne keskustelut olivat piilossa? Ennemminkin blogityyppiseltä vaikuttaa... kirja-arvostelu ja sitten mahdollisuus heittää siihen kommetteja. Yhdenkään kurkkaamani arvostelun lopusta en tosin kommentteja löytänyt.

Puolukkametsässä pohdiskelinkin, että puhun reaalimaailmassa niin paljon, etten enää tunne tarvetta ilmaista itseäni virtuaalimaailmassa. En silti menisi vannomaan, ettenkö joskus saattaisi ottaakin osaa johonkin keskusteluun, jos satun mielenkiintoiseen aiheeseen törmäämään.

Hyppy tuntemattomaan

Enpä olisi uskonut joskus kirjottavani blogia... niin sitä voi ihminen itsensä yllättää!
Viime keväänä työpaikkakokouksessa tuli esille, että syksyllä alkaa koulutus, jonka nimi on 23 asiaa. Kovasti oli ilmassa toivetta, että jonkun pitäisi kurssille osallistua. Mutta kuka se on se joku, jota aina peräänkuulutetaan?? Sitä minäkin aikani ihmettelin, kunnes löysin itseni lueskelemasta netistä tietoja kurssista. Yhtäkkiä vain huomasin ilmoittautuneeni mukaan...
Onneksi on reipas 16-vuotias opas, jolta voi aina kysyä ja pyytää apua. Hän on kokenut bloggaaja ja auttoi blogin luomisessa. Tyttö on rakas esikoiseni, joka asustelee viikot opiskelupaikkakunnalla. Ja nyt piti ottaa varaslähtö tähän bloggailuun, kun lapsi ei ole ensi viikolla auttamassa.
Ilman kurssia en taatusti olisi luonut omaa blogia. Mutta sen verran jo tunnen itseäni, että voi olla, etten kohta malta olla postaamatta vähän väliä uutta tekstiä... Samalla tavalla hurahdin aikanaan postcrossingiin ja muihin harrastuksiini. Muutenkin teen elämässä asioita kausittain. Välillä luen kirjoja läjäpäin ja välillä en ennätä lukemaan ollenkaan. Viime talvena virkkasin amigurumeja viikkokaupalla, eikä aikaa jäänyt muulle, kuin häthätää pakollisille kotitöille. Viime aikoina en ole ennättänyt virkkaamaan, kun aika on mennyt säilöessä kesää purkkeihin, pulloihin ja purnukoihin.
Syksyn tullen jatkuu taas englannin kurssikin. Lisäksi aloitan venäjän alkeiden opiskelun sekä hydrobicin. Näin pääsee syyskausi energisesti vauhtiin.
Nyt vain odottelen, että tämäkin 23 asiaa -kurssi alkaisi ihan virallisesti...

Kuulaita, kirkkaita syyspäiviä!