Wikistä vikisisin

Kun lopetin vikinän ajanpuutteesta ja tartuin Wikipediaa niskasta, alkaa tämänkin viikkotehtävän vikittely päätyä johonkin lopputulokseen. (Mie vien ja Wiki vaan vikisee... :))

Vaatisi melkomoista ronskiutta, rohkeutta ja itseluottamusta lähteä kirjoittamaan Wikipediaan artikkelia. Ei miusta sellaseen... Mutta mielelläni ja sormella osoitellen voin kyllä ronkkia toisten tekeleitä... :)

Otin suurennuslasin alle kaksikin asiaa. Jotenkin tuo postcrossing on pulpahdellut pintaan ennenkin näissä bloggauksissani ja - kappas vaan - samalla kaavalla mennään jälleen! Suomenkielisestä Wikipediasta löytyy lyhyehkö kuvaus asiasta. Periaatteessa siihen on kyllä tiivistetty kaikki oleellinen, mutta yhden virheen löysin, vaikken niitä oikeasti hakemalla hakenutkaan. Koska itse olen asianharrastaja, sen kummemmin viitteitä tutkimatta voisin todeta artikkelin melko luotettavaksi. Mutta jos en tuntisi postcrossingia entuudestaan, ei artikkelin lähdeluettelo vakuuttaisi. Lähdeluettelossa on vain linkit postcrossingin tilastosivuihin ja tilastoja tutkimalla huomaa, että tieto vanhenee todella nopeasti. Artikkelissa mainitut käyttäjäluvut ovat jo auttamattomasti vanhentuneet!

Historiasivulta löytyy pilvin pimein päivityksiä. Päivittäjiä on ollut useita ja osa aikaisemmista artikkeleista on ollut kattavampia ja niissä on kerrottu postcrossingista laajemmin. Miksi artikkelia sitten on muokattu suppeammaksi, sitä voi vain arvailla. Suurin osa päivityksistä on ollut lukujen tarkistuksia tai esim. Hollanti on muokattu Alankomaiksi.

Keskustelua aihe ei ole liiemmin herättänyt. Suomenkielistä artikkelia on kommentoinut kaksi ihmistä ja hekin ovat vain raportoineet havaitsemistaan virheistä.

Englanninkielisen version artikkeli on jonkin verran laajempi, kuten olettaa sopiikin. Myös siellä on pitkälti artikkelin historiaa, mutta en käynyt enää vertailemaan tehtyjä muutoksia. Englanninkielinen artikkeli ei ole herättänyt senkään vertaa inohimoja kuin suomalainen serkkunsa, komentteja löytyy kokonaista yksi kappale!

Lupasin tiirata suurennuslasilla toisenkin artikkelin ja otin kohteeksi irlantilaisen kirjailijan John Boyne. Muutama vuosi sitten häneltä suomennettiin kirja Poika raidallisessa pyjamassa ja työkaverini suosituksesta luin sen... Vaikuttavaa! Nyt yöpöydälläni odottavat herran tänä syksynä ilmestyneet suomennokset Tarkoin vartioitu talo sekä Nooa Niemennokka karkaa kotoa. Ja on vielä hehkutettava sitäkin, että tapasin kirjailijan henkilökohtaisesti viime lauantaina Helsingin kirjamessuilla ja sain häneltä parin minuutin ajan jakamatonta huomiota! :)

Mutta siis asiaan! Suomalainen Wikipedia tarjoaa vain tynkäartikkelin ja todella epäedullisen valokuvan kirjailijasta. Artikkelin historia on lyhyt eikä kirjoittajia ole kuin muutama. Viimeisin muokkaus on tehty 12.11.2010. Kummastelen, ettei edes Boynen suomalainen kustantaja Bazar ole pitänyt huolta asiallisen tiedon saattamisesta verkkotietosanakirjaan. Ehkä kustantamon sivuilta löytyisi tietoa... täytyypä käydä jossain vaiheessa tekemässä tutkimusretki. (Ainoa lähdelinkki Wikipedian sivuilla on Bazarin sivuille eikä sekään linkki toimi. Ei anna hyvää kuvaa eikä vakuuta!)

Luonnollisesti englannin kielisestä Wikipediasta löytyy kattavampi artikkeli. Sitä on ollut tekemässä useampi kirjoittaja ja korjauksia/muutoksia on tehty useita. Lähdeviittauksia on useita. Hämmästyin kuitenkin siitä, kuinka tiiviisti ydinasiat oli saatu esitetyksi. Artikkeli on lyhyehkö, mutta sisältänee kaiken oleellisen. Sieltä löytyy kirjailijan tuotanto sekä hänen voittamansa palkinnot, joita on kunnioitettava määrä. Sivulla on myös linkki kirjailijan kotisivulle.

Keskustelua John Boyne ei ole liiemmälti herättänyt Wikipediassa sen kummemmin Suomessa kun muuallakaan. Tai.. en ihan ymmärtänyt englanninkielisillä sivuilla, että olivatko kommentit ylläpitäjän yleisiä ohjeita vai oliko joku oikeasti kommentoinutkin. Ja ei tarvitse ehdottaa englannin kurssille menemistä, käyn siellä jo!

Nyt pistän Wikipedian kannet kiinni ja kohta pinkaisen viikonlopun viettoon. Hyvää pyhäinmiesten päivää meille kaikille!

Välipalaa!

Voi kun ei taas ehdi kunnolla syventymään noihin kurssitehtäviin! Siksi pitää nyt pikaisesti laittaa tänne tällainen hassu ja ihan turha välipalapäivitys....

Ajanhallintaa olen haaveillut tekeväni, mutta silti wikejä olen tutkaillut enemmän. Hirmuisesti hämmästyttää, etten ole saanut mihinkään itselleni näkyviin niitä "kutsuja", joita jotkut kurssikaverit ovat blogeissaan kertoneet lähettäneensä. Missäköhän niiden pitäisi näkyä? Sähköpostissako? No, eipä ole postia viime aikoina tullut! :( Olisi ollut mukavaa päästä osallistumaan kanssaopiskelijoiden sumplimiin tapahtumiin, mutta... Odottelen kuumeisesti siis parin viikon päästä olevaa kurssitapaamista, kysymyksiä on hirmuisesti! :o Ehkä nämä kadonneet kutsut sitten löytyvät! Elän toivossa...

Viime lauantaina olin Helsingissä kirjamessuilla ja leijun vieläkin! :) Tapahtuman tunnelma on joka vuosi yhtä lumoava. Työkaverini Tarjan kanssa läksimme matkaan aamuvarhaisella Kososen retkibussilla. Perillä messukeskuksessa olimme puolen päivän aikoihin ja ilo ja hämmästys oli suuren suuri, sillä saimme vielä siinäkin vaiheessa messuklubilaiselle varatut John Boynen kirjat Poika raidallisessa pyjamassa. Kirja on vaikuttava lukukokemus, joten suosittelen sitä! Vaikka se on nuortenkirja, siinä on sanomaa meille kaikille.

Messukeskukseen oli lisäksemme päättänyt lähteä aika moni muukin ja tungos oli valtava. Yritimme kuunnella Kirsi Kunnasta, mutta koska emme päässeet tarpeeksi lähelle kuullaksemme kunnolla, piti luovuttaa ja lähteä tapaamaan ex-työkaveria kahvikupin äärelle. Olipa mukavaa tavata häntä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia!

Muuten päivä meni kirjatarjontaa hämmästellessä ja signeerauksia jonotellessa. Tarja jonotti uusimpaan Tatu ja Patu -kirjaan nimmarit ja piirrokset Aino Havukaiselta ja Sami Toivoselta, minä sain taas Essille ihanat signeeraukset Milla "kiroileva siili" Paloniemeltä. Yhdessä jonotimme myös nimmareita Poika raidallisessa pyjamassa kirjan kirjoittajalta John Boynelta ja sepä olikin jännittävää, kun piti vielä näitä meidän eksoottisia etunimiä tavata englanniksi.  Minäkin olin hurahtanut ja ostanut peräti kaksi Boynen uutta kirjaa ja kun halusin signeerauksen myös lahjakirjaani, jouduin tavaamaan peräti kolme nimeä. Tosi hyvin on englantilaiset aakkoset hallussa, heh heh. :)

Viisi täyttä tuntia messukeskuksen hulinassa oli melko uuvuttavaa, mutta silti jäi tunne, että aikaa oli ihan liian vähän. No, ensi vuonna uudelleen!