Paikoillanne, valmiinanne...

No niin, tänään tuli vihdoin (tai oli se tullut jo eilen, mutten enää iltapäivällä ehtinyt sähköpostiani lukemaan) tietoa kurssin alkamisesta. Huh, olinkin sitä jo odotellut. Kummallista konsanaan, kuinka olen kärsimätön pääsemään töihin tämän kurssin kanssa... nyt odottelen kieli pitkällä moodle-tunnuksia, että ihan oikeasti pääsen käsiksi harjoituksiin. Kuinkahan kauan tätä intoa riittää...?? Jos harjoitukset ovat kovin haastavia, eikä oppiminen edisty, voi olla että into loppuu lyhyeen.

Englannin kurssi alkoi aamupäivällä, joten olen jo päässyt opiskeluun käsiksi. Olikin mukavaa tavata entisiä tuttuja aikaisemmilta kursseilta ja pääsin samalla tutustumaan uusiin kurssilaisiin. Ensimmäinen oppitunti meni lähinnä tutustumiseen, uusia asioita aletaan kerrata ja opiskella viikon kuluttua. Siihen en valitettavasti pääse osallistumaan, sillä meillä töissä on samaan aikaan koko talon työpaikkakokous, jonka yhteydessä muistetaan kolmea työkaveria, jotka syksyn aikana täyttävät pyöreitä vuosia, 50 vuotta kukin.

Moodle-tunnuksia odotellen ja aurinkoisesta, lämpimästä syyspäivästä iloiten...

Hyppy tuntemattomaan

Enpä olisi uskonut joskus kirjottavani blogia... niin sitä voi ihminen itsensä yllättää!
Viime keväänä työpaikkakokouksessa tuli esille, että syksyllä alkaa koulutus, jonka nimi on 23 asiaa. Kovasti oli ilmassa toivetta, että jonkun pitäisi kurssille osallistua. Mutta kuka se on se joku, jota aina peräänkuulutetaan?? Sitä minäkin aikani ihmettelin, kunnes löysin itseni lueskelemasta netistä tietoja kurssista. Yhtäkkiä vain huomasin ilmoittautuneeni mukaan...
Onneksi on reipas 16-vuotias opas, jolta voi aina kysyä ja pyytää apua. Hän on kokenut bloggaaja ja auttoi blogin luomisessa. Tyttö on rakas esikoiseni, joka asustelee viikot opiskelupaikkakunnalla. Ja nyt piti ottaa varaslähtö tähän bloggailuun, kun lapsi ei ole ensi viikolla auttamassa.
Ilman kurssia en taatusti olisi luonut omaa blogia. Mutta sen verran jo tunnen itseäni, että voi olla, etten kohta malta olla postaamatta vähän väliä uutta tekstiä... Samalla tavalla hurahdin aikanaan postcrossingiin ja muihin harrastuksiini. Muutenkin teen elämässä asioita kausittain. Välillä luen kirjoja läjäpäin ja välillä en ennätä lukemaan ollenkaan. Viime talvena virkkasin amigurumeja viikkokaupalla, eikä aikaa jäänyt muulle, kuin häthätää pakollisille kotitöille. Viime aikoina en ole ennättänyt virkkaamaan, kun aika on mennyt säilöessä kesää purkkeihin, pulloihin ja purnukoihin.
Syksyn tullen jatkuu taas englannin kurssikin. Lisäksi aloitan venäjän alkeiden opiskelun sekä hydrobicin. Näin pääsee syyskausi energisesti vauhtiin.
Nyt vain odottelen, että tämäkin 23 asiaa -kurssi alkaisi ihan virallisesti...

Kuulaita, kirkkaita syyspäiviä!