Summa summarum

Jee, tuuletus ja aallot, hurraa-huudot ja taputukset, 23 asiaa Itä-Suomen kirjastoissa kurssin tehtävät on nyt kunnialla suoritettu! Kuin raskaan kivirepun olisin harteiltani riisunut! No - ei vainenkaan, ei tuo kurssin käyminen niin rankkaa ollut. Mutta se, ettei tehtäviä ehtinyt tehdä ajoissa, aiheutti välillä paineita. Kukaan muu ei niskaan hengittänyt, mutta tekemättömät työt painoivat mieltäni eli itse loin omat paineeni.

Monta asiaa tuli opituksi. Osa opitusta tulee kuulumaan jatkossa arkipäivääni, mutta osa kyllä hautautuu aiemmin opittujen asioiden hautausmaalle. Asioita, joita ei jatkuvasti käytä, ei hetken kuluttua enää muista. Tai muistaa, muttei osaa käyttää. Kuitenkin niistäkin asioista on hyvä edes olla vähän hajulla, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tulevaisuus on nyt avoin. Mihin vie virtuaalitieni? Jatkuuko blogi ja jos jatkuu, niin missä muodossa? Tältäkö koulunsa päättävistä tuntuu? Helpottuneelta ja haikealta, iloiselta ja hämmentyneeltä. Onneksi ei tässä tarvitse ihmisistä luopua, kun ryhmämme ei koskaan päässyt kiinteäksi muovautumaan jokaisen pakertaessa oman pöytänsä ääressä kaukana toisistamme. Nekin, jotka tutuksi tulivat, säilyvät saman bittitaivaan alla. Silti on jotenkin eksynyt olo. Mutta kartta käteen ja kohti uusia haasteita! Kiitos kanssaopiskelijoille sekä vertaisohjaajillemme! Oli kiva matkata kanssanne, toivottavasti vielä jossakin tapaamme! Aurinkoista kevättä ja lämmintä kesää kaikille!