LibraryThing

Jo viikolla neljä oli kurssimme tehtävänä tutustua LibraryThingiin. Se vaikutti niin laajalta kokonaisuudelta, että olen monta viikkoa uhrannut tutustumiseen... tai oikeastaan ajatukseen tutustumisesta.

Ihan ensin sain kyllä tehtävänannosta näppylöitä ja kutinaa. Ja tunteen, etten kuulu joukkoon. Sitä joukko-oppiahan päähän tahkottiiin jo 1970-luvulla alakoulussa ja silloin kuuluin joukkoon, nyt en. Kun ihan varmasti sisälläni ei asu pientä kirjastonhoitajaa. Nyt se on tunnustettu ja jään odottamaan potkuja.

Minun kirjastotäteyteni pohjautuu enemmän iloon asiakaspalvelusta kuin suuresta intohimosta luettelointiin. Tykkään toki kirjoista esineinä ja lukeminen on äärettömän rentouttavaa puuhaa ja mitä mainioin tapa viettää aikaa. Tätä ilosanomaa vien mielihyvin eteenpäin.

Sitten seuraa toinen paljastus. Minulla ei ole mitään kotikirjastoa. Toki kirjoja on, mutta en koe tarpeelliseksi omistaa kaikkea lukemaani. Siksi yleisen kirjaston perusidea on mielestäni iskemätön: voi lainata maksutta kaikenlaista lukemista ja kun ei sitä enää tarvitse, aineiston voi palauttaa ja siitä pääsee kätevästi eroon. Kierrätystä parhaimmillaan! Ei ongelmaa säilyttämisestä ja hyllytilan loppumisesta eikä varsinkaan muutossa kymmeniä raskaita kirjalaatikoita siirrettäväksi paikasta toiseen. Kolmas paljastus: Kirjastotätinä kärsin myös pahanlaatuisesta ammattitaudista, jonka nimi on hamstraus. Kotiin tulee lainatuksi niin paljon mielenkiintoisen oloisia opuksia, ettei parhaalla tahdollakaan aika riitä niihin tutustumiseen saatika perusteelliseen lukemiseen. Joko uskotte, etten tarvitse omaa kotikirjastoa?

Tehtävänannossa ei kyllä pyydetty perehdyttämistä henkilökohtaisiin mieltymyksiin, mutta pakkohan ne oli tässä tuoda julki, kun en voi mitenkään perustaa kotini kirjoista kokonaista kirjastoa sen enempää kotoa muuttaneen esikoisen huoneeseen kuin virtuaalisesti nettiinkään.

LibraryThing vaikuttaa kyllä oivalta palevelulta niille ihmisille, joille kirjat ja kirjallisuus on elämää ylläpitävä voima ja melkein tärkein asia maailmassa. Onhan vallan loistavaa voida luetteloida omistamansa opukset, asiasanoittaa ja arvostella niitä. Tai merkitä ylös, mitä tuli ostetuksi, muttei vielä ole ehtinyt lukemaan. Tai ryhmäytyä muiden samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Lukuvinkkien jakaminen ja saaminen on yksinkertaista ja koukuttavan houkuttavaa. Itsekin melkein innostuin siitä, että voisin lukemani kirjat kirjata ja arvostella LibraryThingiin ja sieltä niitä olisi helppo kertailla. Mutta työkaveri heitti vettä niskaan. Maksuttomaan kirjastoon mahtuu 200 kirjaa. Äkkiäkös se määrä täyttyy ja sitten pitäisikin kaivaa kupeeltaan dollareita. No thanks!

Ohjelmasta löytyy kaupunkimme kolme antikvariaattia, kirjakaupoista toinen, kaupunginkirjaston molemmat toimipisteet sekä kampuskirjasto. Missään ei kuitenkaan tapahdu mitään. Vaikka takuulla siis tapahtuu, mutta ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia ei ole otettu käyttöön. Jäinkin miettimään, että pitäisikö meidän kirjastolaisten aktivoitua ja tehdä itsemme näkyväksi myös tässä palvelussa. Ei varmaan lainkaan hullumpi ajatus, jos vain asiakkaamme löytäisivät meidät sieltä. Tarvittaisiin taas paljon mainostusta ja viidakkorumpua. Ja ennen kaikkea - työaikaa!

Itse voisin käyttää palvelua kirjaamalla sinne sellaisia kirjoja, joita mahdollisesti vinkkaisin myöhemmin. Paitsi etten vielä juuri vinkkaa... Loppuyhteenvetona totean, että eipä pöllömpi palvelu! Tätä varmaan vilkuilen jatkossakin vaikka lukusuositusten toivossa. Viimeisimmät lukemani kirjat olen myös kirjannut palveluun, vaikka ilmaisen tallennustilan rajallisuus etukäteen huolestuttaakin. Jos jollakulla heräsi kiinnostus lukemisistani, käyttäjänimeni palvelussa on Nittamelli . Tervetuloa! :)