Kaikki innolla digikuvaamaan!

Jeee! Viime viikon kurssitehtävä olikin pitkästä aikaa sellainen, etten sen kanssa harmaantunut, vaan suurella innolla tartuin toimeen. Digikuvaaminen on tuttua jo useamman vuoden ajalta. Rehellisyyden nimissä on tosin kerrottava, etten aikanaan olisi millään halunnut luopua vanhasta filmikamerastani, joka tuntui rakkaalta ystävältä. Mutta kun mies meille digikameran osti ja kuvaamisen helppous ja edullisuus minullekin valkeni, vanha ystäväni filmikamera sai siirtyä viettämään eläkepäiviään piirongin laatikossa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Digikameran etu on se, että kuvia voi huoletta räpsiä tilanteesta kuin tilanteesta ja valita säilytettäväksi vain parhaan otokset. Filmikameralla joutui teettämään ja maksamaan myös harha- tai muuten epäonnistuneet laukaukset. Digikameralla tuleekin kuvatuksi enemmän ja rohkeammin.

Ainoa harmi tässä uudessa tekniikassa on, ettei paperikuvia juurikaan tule enää teetettyä. Kaikki kuvat ovat tallessa tietokoneen kovalevyllä ja... kiitos miehelle... varmuuskopiot ulkoisella kiintolevyllä. Kuitenkin paperikuvien katselu tuttavien kanssa oli mukavaa - tietokonetta ei useinkaan vieraiden aikana tule avatuksi.

Valokuvakirjat ovat ratkaisu ja pelastus tähän ongelmaan. Useat eri kuvavalmistajat tarjoavat nykyään helppoja ja hienoja kuvakirjaohjelmia. Olen käyttänyt Ceveä ja Eiri-kuvaa, Ifolorinkin ohjelmaa olen käynyt kurkkimassa. Kuitenkin valokuvakirjat ovat melko arvokkaita, joten niitä ei tule helposti teetetyksi. (Vaikka maksoivathan paperikuvatkin...)

Tehtävänämme oli kuvata työtilaa tai työkavereita. Meillä alkaa keskiviikkona, Lainan päivänä, iso poistokirjamyynti. Aamulla valmistelimme tapahtumaa ja laitoimme kirjoja jo myyntipöydille ja lopuksi peitimme myytävät kirjat isoilla kankailla. Nappasin aamutoimistamme nopeasti muutaman kuvan, jotka tässä teille esittelen:

Ensimmäisessä kuvassa on työkaverini, joka ystävällisesti antoi luvan kuvansa julkaisemiseen. Toisessa kuvassa näkyy, kuinka tarkennus olisi tarkkaa... Yritin kuvata lehtirivistöä, mutta kamera tarkensi jo etualalla oleviin kirjoihin. Minulla on uudehko digijärkkäri, jonka kotkotuksia vasta opettelen. Ennen kuvasin pienellä pokkarilla, mutta nälkä kasvoi syödessä, tai tässä tapauksessa kuvatessa.

Minä sitten tykkään valokuvaamisesta! Kuvaisin mielelläni enemmänkin, mutta arjen kiireet yleensä vievät niin paljon aikaa, ettei tule kaivettua kameraa esiin. Mutta sisälläni asuu pieni paparazzi... varokaa vain!