RSS:t oli minulle uusi tuttavuus siinä mielessä, että vaikka toki olen moisen palvelun olemassaolosta ollut selvillä jo vaikka kuinka kauan, en ole itse tilannut aikaisemmin yhtään syötettä. Olen aina hämmästellyt, että minne se tieto sitten tupsahtaa... mutta nytpä se selvisi sitten sekin hämmästelyn aihe. Tilasin onnistuneesti uutissyötteitä sekä YLE:n Etelä-Savon alueelta että Kirjastot.fi-sivuilta. Hetken tosin raavin päätäni, että minnekä ne tilaukseni oikein katosivat ja mistä se tieto oikein löytyykään...?? Mutta kas... Suosikeistahan ne löytyivätkin!
YouTuben päivän katsotuin video olisi ollut hauskaa saada RSS-syötteenä tiedoksi. Mutta ehei... ei onnistunut! Vaikka kuinka seikkailin pitkin "juutuupia", en keksinyt mistä tilauksen olisi voinut tehdä. Ihan kuin olisi tämä seikka pikkuisen harmittanut!
Googlen syötteenlukija vaikutti oivalta palvelulta. Sinne RSS:n tilaaminen ei vain ollut yhtä vaivatonta kuin oman selaimen suosikkeihin. Tykkäisin kuitenkin käyttää mielummin Googlen syöttenlukijaa, koska käytän töissä ja kotona paitsi tietysti eri tietokoneita, mutta myös eri selaimia. Tässä Googlen palvelussa ihastuttaa myös sekin, että sinne pääsi kirjautumaan entisillä Google-tilin tunnuksilla. Taidan kohta olla vallan riippuvainen Googlesta, kun sen taivaan alla kirjoitan blogiani, säilytän skannattua korttikokoelmaani (Picasassa), kokeilin dokumenttejä ja mitähän muuta....
Uutiskirjeiden tilaaja olen ollut jo kauan - asiaa oikeastaan tajuamatta. Matkatoimistot, kirjakaupat, kirjakerhot yms. ovat epäsäännöllisen säännöllisesti ilahduttaneet mainospostillaan sähköpostissani. En vain ole tullut ajatelleeksi, että nämä mainoksiksi mieltämäni julkaisut ovatkin hienommalta nimeltään uutiskirjeitä. Kurssin innoittamana etsin vielä lisääkin potentiaalisia uutiskirjeiden lähettäjiä ja valitsin sitten valtavasta tarjokkaiden joukosta Savonlinnasalin uutiskirjeet. Ajattelin, että ne voisivat paikallisina tiedotteina olla kaikkein hyödyllisimmät. Kilttinä opiskelijana oli sitten tilattava vielä uutiskirje suomi.fi:stä, sieltähän voi tulla tiedoksi vaikka mitä yleishyödyllistä asiaa.
Sekä RSS että uutiskirjeet olisivat varmaankin oiva keino löytää uutistulvasta se tieto, joka itseä eniten koskettaa. Mutta nyt tulee se iso MUTTA. Joko olisi tilattava valtavasti RSS-syötteitä ja uutiskirjeitä, jolloin ne eivät enää palvelisi alkuperäisessä tarkoituksessa tai pelättävä, että jokin tärkeä uutinen jää huomiotta, kun ei siitä ole hoksannut itselleen vihjettä tilata.
Nykyinen tiedontulva on niin lähkähdyttävä, että kaikki konstit sen hallitsemiseksi olisivat tervetulleita. Jääräpäänä ajattelen, että jos tilaan kaiken maailman uutistiedotteita itselleni, olen kohta hukuksissa informaatioähkyn alla. Mutta pieni ääni sisälläni yrittää kuitenkin sinnikkäästi piipittää, että näistä apuvälineistä voisikin tulla hyvät happilaitteet sukellusretkelle tiedon ja uutisten valtamerelle.
En nyt käsi pystyssä ensimmäisten joukossa hurraa RSS:lle ja uutiskirjeille, mutta hissun kissun kipitän perässä. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin asiassa, joten voi olla, etten vuoden päästä voi käsittää kuinka ennen tulin toimeen ilman Googlen syötteenlukijaa tai valtaisaa määrää uutiskirjeitä.
Phuuh. Tämän syksyn 23 asiaa -kurssin tehtävät olisivat nyt sitten tässä. Hip hei! Kurssi jatkuu keväällä, joten sitten iskemme uusin voimin uusien haasteiden kimppuun! Rattoisaa ja leppoisaa joulun aikaa kaikille kurssikavereille sekä mahdollisille muille lukijoille!
perjantai 16. joulukuuta 2011
maanantai 5. joulukuuta 2011
Ärsyttävä Slideshare
Saatuani valmiiksi hienon (hehheh!) PowerPoint-esitykseni, suorastaan innoissani latasin sen Slideshareen. Voi pettymyksien äiti! Eihän se siellä toimikaan kuin unelma. Diat eivät vaihdu itsestään eikä musiikki kuulu. Koko hommasta tuli pannukakku.Vai pitäisikö koneelle ladata joku apuohjelma, että esitys toistuisi samanlaisena kuin olen sen luonut?
Seuraava pettymys oli, etten anonyyminä edes löydä esitystäni. Jos kirjoittaa hakukenttään "Sateenvarjot", joka oli siis esityksen nimi, ei löydy yhtään osumaa. Myös tagitin esitykseni sanalla "sateenvarjot", joten olisin luullut silläkin perusteella löytyvän. Että sinne se sitten hukkui tiedontulvaan.
Hyvä puoli Slidesharessa oli, että sinne voi kirjautua Facebook-tunnuksilla eikä tarvinnut taas keksiä uutta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Sain myös jaettua esityksen Facebookissa ystävilleni, mutta siirtymien ja musiikin puuttuminen harmittaa sitten vielä enemmän.
Jos ohjelma todella on noin kökkö, en hirveästi lähtisi tekemään sillä mitään kirjaston esittelyohjelmia tai muita esityksiä. Tietenkin se olisi taas yksi foorumi, jolla kirjastot voisivat näkyä. Mutta koska ohjelma vaikuttaa jotenkin keskeneräiseltä ja kankealta, ei siellä mukana oleminen ehkä kuitenkaan ole parasta mainosta nykyaikaisuutta hakevalle kirjastolle.
Katselin nopeasti muidenkin esityksiä, joita on viety Slideshareen. Kaikenlaista oli! Löysin esimerkiksi hauskoja kissoja ja muita eläimiä. Mutta koska diat piti katsella yksitellen, hommasta meni jotenkin hohto. Onkohan minulla jäänyt jokin perustavanlaatuinen juttu huomiotta ja tekemättä?? Olisiko ohjelman tarkoitus toimia toisin. Sitäpä voinkin pohtia koko huomisen vapaapäivän! Teille muille juhlavaa itsenäisyyspäivää!
Seuraava pettymys oli, etten anonyyminä edes löydä esitystäni. Jos kirjoittaa hakukenttään "Sateenvarjot", joka oli siis esityksen nimi, ei löydy yhtään osumaa. Myös tagitin esitykseni sanalla "sateenvarjot", joten olisin luullut silläkin perusteella löytyvän. Että sinne se sitten hukkui tiedontulvaan.
Hyvä puoli Slidesharessa oli, että sinne voi kirjautua Facebook-tunnuksilla eikä tarvinnut taas keksiä uutta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Sain myös jaettua esityksen Facebookissa ystävilleni, mutta siirtymien ja musiikin puuttuminen harmittaa sitten vielä enemmän.
Jos ohjelma todella on noin kökkö, en hirveästi lähtisi tekemään sillä mitään kirjaston esittelyohjelmia tai muita esityksiä. Tietenkin se olisi taas yksi foorumi, jolla kirjastot voisivat näkyä. Mutta koska ohjelma vaikuttaa jotenkin keskeneräiseltä ja kankealta, ei siellä mukana oleminen ehkä kuitenkaan ole parasta mainosta nykyaikaisuutta hakevalle kirjastolle.
Katselin nopeasti muidenkin esityksiä, joita on viety Slideshareen. Kaikenlaista oli! Löysin esimerkiksi hauskoja kissoja ja muita eläimiä. Mutta koska diat piti katsella yksitellen, hommasta meni jotenkin hohto. Onkohan minulla jäänyt jokin perustavanlaatuinen juttu huomiotta ja tekemättä?? Olisiko ohjelman tarkoitus toimia toisin. Sitäpä voinkin pohtia koko huomisen vapaapäivän! Teille muille juhlavaa itsenäisyyspäivää!
Esitysgrafiikkaesitys
Puuh, nyt olen taas selvittänyt yhden rästissä olleen kurssitehtävän. Sadepäivän innoittamana tein PowerPointilla mielikuvituksellisen sateenvarjomainoksen. Olin ensimmäistä kertaa PowerPointin kanssa tekemisissä ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä - joskin vain yksipuolista... Käsittämättömän paljon mahdollisuuksia luoda mitä upeampia esityksiä! Kikkailin siirtymillä ja muilla ohjelman hienouksilla ja lisäsin esitykseen musiikkiakin.
On hommassa huonokin puoli. Se on sama kuin noissa kuvakirjaohjelmissa. Eli työ ei ole koskaan valmis vaan sitä voisi hioa loputtomiin. On vain pakko päättää, että tässä se nyt on. Ja pistää piste. Ja kohta huomaa taas olevansa säätämässä jotain yksityiskohtaa himpun verran paremmaksi tai piirun verran loistavammaksi.
Diaesitys olisi pitänyt jakaa kurssikavereille. Mitenköhän? En ole itsekään saanut yhtään esitystä kommentoitavaksi, joten muilla mahtanee olla samoja ongelmia. Seuraava opiskeltava asia on slideshare, joten siellä työnsä voi tuoda julkiseksi. Se on seuraavan blogikirjoituksen aihe, eli ei siitä nyt vielä tämän enempää.
On hommassa huonokin puoli. Se on sama kuin noissa kuvakirjaohjelmissa. Eli työ ei ole koskaan valmis vaan sitä voisi hioa loputtomiin. On vain pakko päättää, että tässä se nyt on. Ja pistää piste. Ja kohta huomaa taas olevansa säätämässä jotain yksityiskohtaa himpun verran paremmaksi tai piirun verran loistavammaksi.
Diaesitys olisi pitänyt jakaa kurssikavereille. Mitenköhän? En ole itsekään saanut yhtään esitystä kommentoitavaksi, joten muilla mahtanee olla samoja ongelmia. Seuraava opiskeltava asia on slideshare, joten siellä työnsä voi tuoda julkiseksi. Se on seuraavan blogikirjoituksen aihe, eli ei siitä nyt vielä tämän enempää.
torstai 1. joulukuuta 2011
Ajanhallintaa ja änkyröintiä
Jo monta viikkoa sitten oli kurssillamme aiheena ajanhallinta. Ei aikaa voi hallita, se kulkee vääjäämättä eteenpäin sekunti sekuntilta, minuutti minuutilta, tunti tunnilta, päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuudaudelta, vuosi vuodelta, elinikä eliniältä... Jokainen minuutti on tasan yhtä pitkä, 60 sekuntia. Näin siis teoriassa. Käytännössähän aika välillä suorastaan kiitolaukkaa eteenpäin ja toisinaan taas se pysähtyy kokonaan.
Löysin netistä pari onnistunutta runoa, kirjoittaja on nimimerkki Stidi:
Ei minusta ole aikaa hallitsemaan. Ehkä kuitenkin voisin opetella hallitsemaan omaa ajankäyttöäni...? Töissä käytän jo onnistuneesti Outlookin kalenteria. Kotona on seinäkalenterissa suvun ja kummilasten syntymäpäivät. Henkilökohtaiset menot ja menemiset ovat vain pääni sisällä muistikalenterissa. Joskus muistikalenterin ja työkalenterin yhdistelyssä on takkuamista, mutta vielä on näin pärjätty. Mutta että Sumplia ja Doodlea testaamaan... ei kai....
Onneksi oli viikko sitten antoisa lähiopetuspäivä, jossa Merja kädestä pitäen opasti meitä ajanhallinnan kivikkoisella tiellä. Näin joulun alla loimme posket hehkuen erilaisia joulutapahtumia, joihin sitten kutsuimme toisiamme. Sumpli on ihana, kotimainen ja kotoinen. Tapahtuman järjestäminen oli helppoa, samoin kutsujen lähettäminen ja sumpliminen. Mutta, jos olisi halunnut lähettää myöhemmin lisää kutsuja, emme keksineet kuinka se tapahtuisi. Tuntui Sumplissa olevan muitakin kokeiluversion ongelmia, joita siinä sitten koetimme yhteisvoimin ratkaista siinä onnistumatta. Sympaattista oli, kun Sumplin blogista löytyi selitystä ohjelman keskeneräisyyteen... "palvelu on luotu harrastuspohjalta kesäloman aikana." Symppistä! <3 Seuraavalla lomalla varmaan palvelu paranee ainakin piirun verran.
Doodleakin testasimme ja myös se toimi hyvin. Mielestäni Sumpli oli yksinkertaisempi kuin Doodle, mutta Doodle oli käyttökelpoisempi ja monipuolisempi.
Googlen kalenteria emme (muistaakseni) käyttäneet emmekä kokeilleet lähiopetuspäivässä. En ole omatoimisestikaan sitä käyttänyt enkä edes avannut. Luultavasti se olisi oiva apuväline, jos olisi vaikka jonkun yhdistyksen puuhaihminen ja jossakin pitäisi pitää yllä yhdistyksen yhteinen ajankäyttösuunnitelma.
Muistilaput Stickies... in English....! Hui. En tutustu enkä kokeile! Outlookissakin on muistilappuohjelma, jota en tosin ole ottanut käyttöön, koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Kylläpä taidan olla taas melkoinen vastarannan kiiski! :(
Sitten haluan vielä sanoa ihan out of topic, että olen käynyt änkyröimään muutenkin. Mikähän minua vaivaa?? Tämä toinen änkyröintini on sellaista, että minua on ihan hirmuisesti käynyt kaivelemaan kirjastomme nuortenosastolla hyllyosasto "nuoret aikuiset". Yhtenä aamuna töihin kävellessäni mietin, että olen jo selvästi keski-ikäinen, 44 v. Mihin asti ihminen on nuori? Kuka on nuori aikuinen? Vastasin omaan kysymykseeni, että nuori aikuinen on mielestäni 20 - 30 -vuotias. Ja voi voi. Meidän nuorille aikuisille tarkoitetut kirjat ovat ennemminkin aikuistuville nuorille, siis 13 - 18 -vuotiaille. KÄÄK, karmea ristiriita!! Nyt kai on vaan opittava elämään sen kanssa. Ainakin vielä 1,5 vuotta, ennen kuin uusi ja uljas kirjastotalomme Asemantielle valmistuu.
Mitä? Ai, ettei ole tarkoitus kirjoittaa tänne romaania? Hups. Ja anteeksi! :)
JK. Pakko vielä sanoa, että mainio nimi kirjalle tuo Jukka Laukkasen Ajan Hukkaa, sanoi susikuski! :)
Löysin netistä pari onnistunutta runoa, kirjoittaja on nimimerkki Stidi:
Aina------------------------------------------
Aina on aikaa katsoa
kuinka kiire
kadehtii sinua
Aika runo
Aika on rahaa
Aikaa voi tappaa
Ajalla voi ratsastaa
Kaikella on aikansa
Aikaa kutakin
Ajasta aikaan
Aika käy
Ja
Aika kulkee
Aika jopa pysähtyy
Aika näyttää
mitä kaikkea olenkaan
Aikaan saanut
Ei minusta ole aikaa hallitsemaan. Ehkä kuitenkin voisin opetella hallitsemaan omaa ajankäyttöäni...? Töissä käytän jo onnistuneesti Outlookin kalenteria. Kotona on seinäkalenterissa suvun ja kummilasten syntymäpäivät. Henkilökohtaiset menot ja menemiset ovat vain pääni sisällä muistikalenterissa. Joskus muistikalenterin ja työkalenterin yhdistelyssä on takkuamista, mutta vielä on näin pärjätty. Mutta että Sumplia ja Doodlea testaamaan... ei kai....
Onneksi oli viikko sitten antoisa lähiopetuspäivä, jossa Merja kädestä pitäen opasti meitä ajanhallinnan kivikkoisella tiellä. Näin joulun alla loimme posket hehkuen erilaisia joulutapahtumia, joihin sitten kutsuimme toisiamme. Sumpli on ihana, kotimainen ja kotoinen. Tapahtuman järjestäminen oli helppoa, samoin kutsujen lähettäminen ja sumpliminen. Mutta, jos olisi halunnut lähettää myöhemmin lisää kutsuja, emme keksineet kuinka se tapahtuisi. Tuntui Sumplissa olevan muitakin kokeiluversion ongelmia, joita siinä sitten koetimme yhteisvoimin ratkaista siinä onnistumatta. Sympaattista oli, kun Sumplin blogista löytyi selitystä ohjelman keskeneräisyyteen... "palvelu on luotu harrastuspohjalta kesäloman aikana." Symppistä! <3 Seuraavalla lomalla varmaan palvelu paranee ainakin piirun verran.
Doodleakin testasimme ja myös se toimi hyvin. Mielestäni Sumpli oli yksinkertaisempi kuin Doodle, mutta Doodle oli käyttökelpoisempi ja monipuolisempi.
Googlen kalenteria emme (muistaakseni) käyttäneet emmekä kokeilleet lähiopetuspäivässä. En ole omatoimisestikaan sitä käyttänyt enkä edes avannut. Luultavasti se olisi oiva apuväline, jos olisi vaikka jonkun yhdistyksen puuhaihminen ja jossakin pitäisi pitää yllä yhdistyksen yhteinen ajankäyttösuunnitelma.
Muistilaput Stickies... in English....! Hui. En tutustu enkä kokeile! Outlookissakin on muistilappuohjelma, jota en tosin ole ottanut käyttöön, koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Kylläpä taidan olla taas melkoinen vastarannan kiiski! :(
Sitten haluan vielä sanoa ihan out of topic, että olen käynyt änkyröimään muutenkin. Mikähän minua vaivaa?? Tämä toinen änkyröintini on sellaista, että minua on ihan hirmuisesti käynyt kaivelemaan kirjastomme nuortenosastolla hyllyosasto "nuoret aikuiset". Yhtenä aamuna töihin kävellessäni mietin, että olen jo selvästi keski-ikäinen, 44 v. Mihin asti ihminen on nuori? Kuka on nuori aikuinen? Vastasin omaan kysymykseeni, että nuori aikuinen on mielestäni 20 - 30 -vuotias. Ja voi voi. Meidän nuorille aikuisille tarkoitetut kirjat ovat ennemminkin aikuistuville nuorille, siis 13 - 18 -vuotiaille. KÄÄK, karmea ristiriita!! Nyt kai on vaan opittava elämään sen kanssa. Ainakin vielä 1,5 vuotta, ennen kuin uusi ja uljas kirjastotalomme Asemantielle valmistuu.
Mitä? Ai, ettei ole tarkoitus kirjoittaa tänne romaania? Hups. Ja anteeksi! :)
JK. Pakko vielä sanoa, että mainio nimi kirjalle tuo Jukka Laukkasen Ajan Hukkaa, sanoi susikuski! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)