Peliriippuvainen?

Nyt skippaan ohi parin odottavan, rästiin jääneen kurssitehtävän ja kirjoittelen heti tämän viikon toimeksiannosta eli nettipelaamisesta. Tätä kun ei tarvitse haudutella ja pohdiskella, vaan heti irtoaa kommenttia... :)

Ensin on tosin todettava, että on tämä ihan mahdotonta! Siis ei blogiin kirjoittaminen eikä kurssin käyminen vaan tämä oma sivuraiteille suistuminen! Nimittäin aina kun bloggerin avaa, ensin pitää lukea kurssikavereiden (ja muiden mielenkiintoisten bloggaajien) uudet kirjalliset tuotokset, joten varsinaisen tehtävän kimppuun käyminen ei ala heti - vaan vasta viidestoista päivä!

Mutta asiasta toiseen ja pääasiaan eli pelaamiseen netissä. Heh, tämä on sellainen asia, että olisin kuvitellut aikaisemmin, ettei ole lainkaan minun juttuni. Nyt on kuitenkin tunnustettava, että koneella pelaaminen on yllättävän hauskaa! Mies pelasi ensin ja minä olen siinä vanavedessä päässyt kokeilemaan samaa ajanvietettä. Olen pelannut mm. pasianssia (myös Mahjong-versiota), miinaharavaa, tetristä, Älypäätä (kirjallisuustietovisa on oikein hyödyllinen!), ja Pelikoneen Bubble Shooteria. Varsinkin viimeiksi mainittu on ärsyttävän koukuttava ja sitä pelatessa ajantaju himmenee, kun aina vain on yritettävä lyödä aikaisempi ennätys. Sen pelaaminen on todellista aivot narikkaan -rentoutusta.

Jos ei naisihmisellä muuta tekemistä olisi, aika kyllä kuluisi rattoisasti nettipelejä pelaillen ja samalla voisi kuunnella vaikka musiikkia netistä tai äänikirjoja. Mutta koska aika on rajallinen luonnonvara, en onneksi ole voinut juurtua tietokoneen ääreen pelaamaan. Nykyisin en edes avaa pelejä, sillä vaikka kuvittelisin vain "pelaavani yhden pelin", huomaisin pian istuneeni koneen äärellä kaiken joutoajan ja ruoka olisi tekemättä, pyykit pesemättä, koti imuroimatta, ystävälle soittamatta, lempisarja katsomatta, uutuuskirja lukematta, lasten läksyt tarkastamatta, lenkillä käymättä, töihin lähtemättä...

Facebookin FarmVilleä en ole edes käynyt katsastamassa. En halua jäädä sen orjaksi. Muutenkin yritän pysytellä peleistä erossa, sillä itseni tuntien voisin hyvinkin joutua niiden taikavoiman lumoamaksi. Mihinkään peliin en ole kirjautunut tai luonut tunnuksia, vaan olen pelaillut anonyyminä. Jotenkin kirjautuminen tuntuisi tiukemmalta sitoutumiselta, jota siis yritän karttaa.

Onko näistä peleistä hyötyä tai iloa? Kyllä varmaan. Iloa ainakin, sillä pelatessa muut murheet unohtuvat ja aika rientää. Pelistä riippuen pelaaminen voi olla myös opettavaista. Esim. Älypään kirjallisuusvisassa oppii pakosti uusia asioita, sillä vaikka on alan ammattilainen, kaikkea ei voi, eikä onneksi tarvitsekaan, tietää. Ilo voi kyllä muuttua murheeksikin, jos peleille antaa pikkusormen asemasta koko käden. Siis vakaata harkintaa käyttäen ja vastuullista aikuisuutta muistaen peleistä voi ilomielin silloin tällöin ottaa kaiken huvin irti.

Creative commons - oikeuksia tekijälle

Hui kamala, mikä tehtävä! Varsinkin kun ensin seikkailin vain englanninkielisillä asiaa selventävillä sivuilla, jouduin ihan hukkaan ja paniikkiin. Olin luullut osaavani englantia edes vähän - ja huomasin että virallisempi puoli tuosta kielestä on ihan hakusessa. Painajaisuniin saakka tuli lause " You are prohipited from using this work in a stand alone manner". Ei selvinnyt lauseen suomenkielinen vastine omalla englannin taidolla, ei sanakirjan avulla ja google-kääntäjän kanssa mentiin vielä tiukemmin metsään.

Tänään ajattelin ottaa taas härkää sarvista ja hoitaa homman kotiin. Ja kappas... meillähän oli tehtävänannossa annettu hyvä linkki myös suomenkielisille Creative Commons Suomi -sivuille. Ehkä pitäisi lukea ohje loppuun, ennen kuin käy toimeen... ;) Sieltä löysin seikkaperäiset ohjeet ja onnistuin myös linkittämään blogiini oman lisenssin. Tuli ihan mieleen se muinoinen Brion mainos: "Lapsen ilo onnistua", sillä siltä minusta tuntui!

Vähän niinkuin niuhotin, mutta laitoin aika tiukat ehdot. Kuviani ja tekstiäni saa käyttää, kunhan kertoo kuka on alkuperäinen tekijä, mutta ei sittenkään kaupallisessa tarkoituksessa. Lähinnä olen mustasukkainen noista muutamista kuvista, jotka olen blogiini liittänyt. Näitä höpinöitäni nyt ei kukaan halua jakaa tai kopioida.

Huh. Sainpa taas yhden rästitehtävän pois päiväjärjestyksestä! Nyt niitä olisi enää kolme...